Aikaisemmassa postauksessani (Jukka Vähälummukan mallina) kirjoittelin hieman "malleilusta" ja sen eri puolista. Eilen soittelin erään kaverini kanssa ja juteltiin kuvaus/malleilu asioista. Kaverini kertoi hyvän esimerkin juurikin tästä alan varjopuolesta. Mikään ei takuulla pilaa kuvausfiilistä yhtä hyvin kuin ahdistava kuvaaja. Kuvaushetki on kuitenkin suhteellisen "henkilökohtainen" ja jollain asteella intiimi juttu, etenkin jos todella annat kaikkesi valoissa. Ideahan on puhtaasti siinä, että kuvattavan kuuluu näyttää mahdollisimman hyvältä ja kuvaajan tulisi rohkaista mallia, muttei kuitenkaan ylittää hyvän maun rajoja.
No, ystävälleni oli osunut kuvaajaksi tällainen "limasetä", jonka mielestä oli ilmeisesti ok ensimmäisellä tapaamisella laukoa asiattomia kommentteja mallinsa takapuolesta ja oli kuulemma kaikinpuolin muutenkin ahdistava. Miettikääpä millaista on olla tuollaisen ihmisen kanssa kaksin suljetussa tilassa ja vielä yrittää näyttää hyvältä? Kyllä, mallien elämä on helppoa, hauskaa ja turvallista... Tämän takia olen ihan tyytyväinen rooliini kavereiden (ja itseni) harjoitusvastustajana. (Eipä sillä, ei mulla riittäisi muutenkaan meriitit pidemmälle tässä touhussa, psyykkeestä puhumattakaan.) Onneksi suurinosa kuvaajista on kuitenkin asiallisia ja mukavia, mutta ainahan joukkoon muutama mätä omena mahtuu...
Omalla kuvausrintamalla on nyt ollut hiljaista, jos ei lasketa koirien kuvaamista iLuurilla, mutta siihen on luvassa muutosta. Ainakin kahta kaunista naista pitäisi kuvailla aivan näinä päivinä. Toiselle onkin jo suunnitteilla muutama ihan käypä konsepti joista kahdesta malli on jo tietoinen (ainakin suurinpiirtein) ja jopa suostuvainen näihin. Toiselle pitäisi vielä vähän zoomailla ideaa, jotain tosin on jo alustavasti mielessä. Tarkoitus olisi tehdä vähän studiotreeniä, sekä mahdollisesti ulkokuvausta, johon tarvitsisin assarin. Kiinnostaisiko ketään toveria seisoskella metsässä hyttystenruokana tässä joku ilta?
Koiraosastolle kuuluu hyvää. Eilen kyselin naapurinsedältä, onko pentu itkeskellyt kun olen poissa. Naapuri katsoi minua kovin hämmästyneenä ja sanoi, ettei ole kuullut mitään. Naapurini on siis joko A) kuuro tai B) aivan liian kiltti, sillä tuo pikku s*atana kiljui eilen aamulla suoraa huutoa kun lähdin töihin, lisäksi mokoma narisee öisin siinä about kolmen aikaan. Kai tuokin joskus loppuu... EHKÄ... Pentu aiheutti minulle kuitenkin myös pienen ylpeydenhetken kun naapurin kanssa jutustelin. Kesti hetken ennen kuin Saaga reagoi naapurinsedän olemassaolon, mutta kun hänet huomasi, lähti samantien pinkomaan kohti. En uskonut hetkeäkään, että kakara pysähtyisi käskystä, mutta kokeilin kuitenkin. Ihan tavallisella äänellä kutsuin nimeltä ja mitä ihmettä! Kakara 8vk pysähtyy, kääntyy ja tulee innosta puhkuen luokse. Ilmeeni oli takuulla melko priceless (ja aina vaan parani kun naapuri kehui hyvin koulutettuja koiria....). Otettiin myös hieman olohuonetottista. Ekat seuraamisharjoitukset sujuivat mallikkaasti. Tuosta pennusta tulee vielä oikein kiva peli!
Jottei tämä postaus jäisi aivan vailla kuvamateriaalia, isken tähän yhden vanhan kuvan yhdestä suosikkikuvattavistani, eli Ellasta.
Mitähän hauskaa sitä keksisi loppuviikoksi? Lauantaina olisi synttäritkin. Pitäisikö olla hurja ja lähteä ulkoiluttamaan itseään viikonloppuna?
No, ystävälleni oli osunut kuvaajaksi tällainen "limasetä", jonka mielestä oli ilmeisesti ok ensimmäisellä tapaamisella laukoa asiattomia kommentteja mallinsa takapuolesta ja oli kuulemma kaikinpuolin muutenkin ahdistava. Miettikääpä millaista on olla tuollaisen ihmisen kanssa kaksin suljetussa tilassa ja vielä yrittää näyttää hyvältä? Kyllä, mallien elämä on helppoa, hauskaa ja turvallista... Tämän takia olen ihan tyytyväinen rooliini kavereiden (ja itseni) harjoitusvastustajana. (Eipä sillä, ei mulla riittäisi muutenkaan meriitit pidemmälle tässä touhussa, psyykkeestä puhumattakaan.) Onneksi suurinosa kuvaajista on kuitenkin asiallisia ja mukavia, mutta ainahan joukkoon muutama mätä omena mahtuu...
Omalla kuvausrintamalla on nyt ollut hiljaista, jos ei lasketa koirien kuvaamista iLuurilla, mutta siihen on luvassa muutosta. Ainakin kahta kaunista naista pitäisi kuvailla aivan näinä päivinä. Toiselle onkin jo suunnitteilla muutama ihan käypä konsepti joista kahdesta malli on jo tietoinen (ainakin suurinpiirtein) ja jopa suostuvainen näihin. Toiselle pitäisi vielä vähän zoomailla ideaa, jotain tosin on jo alustavasti mielessä. Tarkoitus olisi tehdä vähän studiotreeniä, sekä mahdollisesti ulkokuvausta, johon tarvitsisin assarin. Kiinnostaisiko ketään toveria seisoskella metsässä hyttystenruokana tässä joku ilta?
Koiraosastolle kuuluu hyvää. Eilen kyselin naapurinsedältä, onko pentu itkeskellyt kun olen poissa. Naapuri katsoi minua kovin hämmästyneenä ja sanoi, ettei ole kuullut mitään. Naapurini on siis joko A) kuuro tai B) aivan liian kiltti, sillä tuo pikku s*atana kiljui eilen aamulla suoraa huutoa kun lähdin töihin, lisäksi mokoma narisee öisin siinä about kolmen aikaan. Kai tuokin joskus loppuu... EHKÄ... Pentu aiheutti minulle kuitenkin myös pienen ylpeydenhetken kun naapurin kanssa jutustelin. Kesti hetken ennen kuin Saaga reagoi naapurinsedän olemassaolon, mutta kun hänet huomasi, lähti samantien pinkomaan kohti. En uskonut hetkeäkään, että kakara pysähtyisi käskystä, mutta kokeilin kuitenkin. Ihan tavallisella äänellä kutsuin nimeltä ja mitä ihmettä! Kakara 8vk pysähtyy, kääntyy ja tulee innosta puhkuen luokse. Ilmeeni oli takuulla melko priceless (ja aina vaan parani kun naapuri kehui hyvin koulutettuja koiria....). Otettiin myös hieman olohuonetottista. Ekat seuraamisharjoitukset sujuivat mallikkaasti. Tuosta pennusta tulee vielä oikein kiva peli!
Jottei tämä postaus jäisi aivan vailla kuvamateriaalia, isken tähän yhden vanhan kuvan yhdestä suosikkikuvattavistani, eli Ellasta.
Mitähän hauskaa sitä keksisi loppuviikoksi? Lauantaina olisi synttäritkin. Pitäisikö olla hurja ja lähteä ulkoiluttamaan itseään viikonloppuna?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti