lauantai 2. heinäkuuta 2011

Lauma koossa


Vihdoin sain rakkaan Sirani kotiin. En ilmeisesti ollut ainoa, jolla on ollut hieman ikävä... Sira ei päästä minua hetkeksikään silmistään. Pikkuinen Saaga on myös ollut todella reipas. Koko automatka (reilu 5h) meni kiltisti nukkuessa paria pysähdystä lukuunottamatta. Ensimmäinen yökin meni oikein rauhallisesti. Vain kerran piti nousta viemään pikkuinen pihalle.

Tänään ollaan harjoiteltu yhdessäoloa. Ollaan käyty kahdesti "metsäretkellä" tuossa viereisessä metsässä ja harjoiteltu ihan pikkuisen katsekontaktia. Saaga on todella reipas pikku pentu. Eihän tuo vielä paljoa muuta tee kun syö ja nukkuu, mutta hyvä niin, koska pian nukkuminen vähenee ja valveillaolon vauhdikkuus lisääntyy... Sira oli onnesta soikea päästessään mukaan kun fillaroin ABC:lle. Siran kanssa otin aamulla vähän "takapihatottista" ja mammakoira oli ihan liekeissä.

Nyt vasta ymmärrän kuinka tyhjää täällä kämpässä on ollut ilman koiria. En voi lakata tuijottelemasta näitä kahta. Minun kauniit, täydelliset suursnautserini. Mutta niinhän se taitaa olla, että "kerran koiraihminen, aina koiraihminen". Näitä ilman elämästä puuttuisi paljon.

Sunique Sira "Sira"

Sunique Valkyria "Saaga"

"Äiti, mitä sulla on kaulassa?"
 
"No niin... Tännepäin lapsi..."

Olen niin kovin iloinen, että laumani on kotona. =)

P.S. Outille kiitos uskomattomista koirista! Tällaisia ei ihan joka nurkalta löydy. ;)

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti