Kävin kuvailemassa kaverin valmennusta tässä pari päivää sitten ja poikkeuksellisesti ajattelin laittaa hevoskuvia tännekin. Oli mukavaa vaihtelua kuvailla välillä ihan rennosti kentän reunalla auringon paisteessa ilman minkäänlaisia suorituspaineita tai odotuksia. Lisäbonuksena vielä nähdä kauniita hevosia siinä samalla ja jälkeenpäin kahvitella ihanan ystävän kanssa ja höpötellä turhanpäiväisiä.
Tällaisia hetkiä yksinkertaisesti tarvitaan elämässä.
Tänään on ollut päivä, jolloin on ollut hieman tavanomaistakin vaikeampaa löytää positiivisia ajatuksia ja nekin löytyneet rippeet ovat onnistuneet ajoittain kääntymään päälaelleen. Tällaisina hetkinä onkin äärimmäisen tärkeä keskittyä vain ja ainoastaan niihin positiivisiin asioihin, sillä ikävät asiat yleensä ovat niitä, joille juuri tällä sekunnilla ei voi mitään, tai joihin ei voi edes itse vaikuttaa.
Siispä olen käyttänyt kaiken tarmoni niiden positiivisten asioiden esille kaivamiseen. Nämä kuvat sopivat aiheeseen hyvin, sillä ne ovat hyvin positiivisia kuvia. Tuttavaperhe halusi lapsistaan kuvia ja samalla otettiin myös pari perhepotrettia. Minua ilahdutti suuresti, että kuvattavat pitivät kuvista ja ne olivat sellaisia, mitä he olivat toivoneetkin. Uskoisin, että kuvauksista ja kuvista jäi tässä tapauksessa kaikille hyvä mieli. Se onkin tärkeintä vaikkei sitä oman itsekritiikkinsä kourissa aina muistakaan.
Mietin näitä kuvia tehdessäni, kuinka paljon helpompaa olisi, jos muistaisi joka päivä säilyttää sen lapsenomaisen uteliaisuuden ja innostuneisuuden uusiin asioihin, eikä epäilisi vanhojen kokemusten perusteella aina kaikkea ja kaikkien tarkoitusperiä. Kaikki oppi, mitä ihminen elämässään saa tai joutuu vastaanottamaan, ei aina ole hyvää, joten ehkä joskus olisi syytä palata hieman lapsekkaammalle tasolle, eikä ottaa asioita niin aikuismaisen vakavasti. Koettaa pysyä innostuneena, lapsekkaan uteliaana ja ennen kaikkea positiivisena.
Kiitoksia kovasti Susannille ja koko hänen perheelleen mukavasta kuvausiltapäivästä puistossa!
Kenellekään ei liene yllätys, että rakastan fantasiaa kaikissa muodoissaan, kirjoina, elokuvina, kuvina, omassa päässäni jne jne. Lista on loputon. Luen paljon, suurimmaksi osaksi kaikenlaista fantasiahömppää. Mitä kauempana todellisuudesta, sen parempi. Pakostakin se heijastuu oikeaankin elämään, ainakin kuvien muodossa jos ei muuten. Tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia.
Tämä kuva on loistava esimerkki siitä, mitä mielikuvistusmaailmaan katoaminen aiheuttaa pienelle ihmiselle. Viime viikot ovat olleet kohtalaisen raskaita lähinnä duunien vuoksi, joten pienet pakohetket ovat olleet enemmän kuin pakollisia. Yhdestä tällaisesta matkasta syntyikin idea bikinikuvaan. Itseasiassa alkuperäisidean mukaan kuva olisi pitänyt ottaa kaatosateessa, mutta koska Suomen kesä päätti olla antamatta sitä meille lupauksista huolimatta, kuvasimme ilman. Ajattelin ensin, että teen sateen photarissa, mutta hylkäsin senkin ajatuksen ja ajattelin kokeilla jotain ihan muuta. Pääpointtina oli kuitenkin tehdä fantasiatyylinen kuva.
Kuva on sinänsä muutenkin poikkeuksellinen, sillä minusta ei ole bikinikuvia liiemmin otettu, enkä itsestäni edes tavallisia bikinikuvia halua otettavankaan. Joku, jonka ruho siihen paremmin riittää, saa hoitaa ne minun puolestani. Itse kun en omista esimerkiksi kilometrisääriä, jotka mielestäni melkeinpä kuuluvat kauniiden bikinikuvien funktioon. Mutta tämänkin asian voi tehdä toisin, kuten yllä näemme. Yllätin myös kuvausjengin bikinivalinnallani. Uskonpa, että jokainen oli varma, että värivalintani olisi musta. Tosin uskon myös vakaasti, etten tule näitä bikineitä käyttämään tämän jälkeen...
Olosuhteista johtuen kuvausryhmämme oli tällä kertaa poikkeuksellisen suuri. Kuvasimme vaihtelun vuoksi studion seinien ulkopuolella, ihan oikeasti meressä. Vaikka keli ei mikään vähäpukeisuuteen kannustava ollutkaan, säästyimme kaikki (minä mukaanlukien) paleltumiselta ja meininki pysyi koko ajan leppoisana ja rentona. Hannu hoiteli kuvaamisen, Jussi jeesaili valojen suunnittelussa, sekä otti making of -kuvat Jossun ja Pekan häärätessä salamoiden kanssa. Minun hommani oli yrittää näyttää nätiltä ja jälkeenpäin photaroida kuva kuntoon.
Kiitos kaikille mukana olleille! Oli ihan huippua!
Nyt sitten paljastuu se suurin syy, miksi minulla on ollut niin kiire ja hulina, etten ole itsekään oikein pysynyt maailman menossa mukana. Eli: Heidi goes Pinup!
Homman nimi on siis se, että olen parin reissun verran koittanut pysyä Sini Tarkkisen luotsaamien, ihanien ja energisten pinup-tyttöjen perässä kamerani kanssa erinäisissä tapahtumissa. Kaikki alkoi oikeastaan ystäväni, nykyisin myöskin Pinup.fi järkkäämän mallikilpailun finalistin, Jennin heittämästä haasteesta hakea mukaan kyseisen kisan semifinaaleihin. Sinnehän minä sitten päädyin, kolmen päivän varoitusajalla Seiskan bileristeilylle vaaleanpunaisessa mekossa lavalle pönöttämään. Kokemus oli huikaiseva. Sain reissulta uusia ystäviä ja ostin aivan liikaa suklaata (kuten aina). Kuvaamaan tällä reissulla "jouduin" vähänniinkuin vahingossa.
Kuvia Seiskan bileristeilyltä:
Making of -kuviakin tuli räpsittyä muutamia. Toivon, että niistä välittyy teillekin se huippuhyvä fiilis mikä meillä oli, sekä myöskin pala sitä jännitystä mitä väreili ilmassa aina välillä. Kiitokset kaikille asianosaisille huippureissusta! Katsellaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.