lauantai 26. marraskuuta 2011

Eläinkuvauksen varjopuolia

Eläimet ovat söpöjä ja pörröisiä ja ihania ja kauniita ja herättävät monenlaisia positiivisia tunteita. Niiden kuvaaminen ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertaista ja vaivatonta kuin aluksi saattaisi ajatella. Pahimmillaan se voi olla hengenvaarallista. Haluankin nyt jakaa muutaman vinkin teidän kanssanne, jotka kannattaa ottaa huomioon eläimiä kuvatessa.

Koirat:

Etenkin studiossa kuvatessa on äärimmäisen tärkeää antaa koiran tutustua ensin rauhassa studioon ja kuvaajaan, sekä väläyttää valoja muutaman kerran ennen kuin koira laitetaan yksin kuvattavaksi. Kun salamasetti välähtää koiran silmille, se mamman mussukka saattaa siitä hieman säikähtää ja ampaista hampaineen kuvaajan päälle. Tämä ei ole kivaa, hampaat tekee kipeää ja matkanvarrella saattaa kuvauskalustokin kärsiä. Maltti on siis valttia ja hyvin koiraansa ohjaava omistaja kullanarvoinen.

Hevoset:

Kun puhutaan saaliseläimestä, pitää ottaa huomioon paljon asioita. Salaman käyttö ei koskaan ole suositeltavaa ratsastusta kuvatessa, ainakaan kilpailuissa, sillä hevoset ihan todella voivat sitä salamaa säikähtää ja pahimmassa tapauksessa nakata kuskin tantereeseen. Äkkinäiset liikkeet ja äänet voivat myös pelästyttää herkemmät tapaukset naapurikunnan puolelle.

Kuvaajan kannalta tärkein asia on muistaa, että maantasalla (makuulla/kyykyssä) oleva kuvaaja saattaa muistuttaa kovinkin paljon vaanivaa petoeläintä. Etenkin jos kuvattavana on ori, tai tamma jolla on varsa, kuvaaja voi joutua laumaansa puolustavan kavioeläimen vihan kohteeksi. Kun näet linssisi läpi about 600kiloisen eläimen etukavion pohjan, tiedät olevasi pulassa. Ota siis aina avustaja mukaan, joka pitää silmällä selustaasi, sillä kuvaajan on hyvin, HYVIN hankala hahmottaa etäisyyksiä, hevosen liikkeiden nopeudesta puhumattakaan, linssin takaa.

Aiheesta minulla on tältä päivältä omakohtainen kokemus. Oma ponini meinasi iloisesti juosta ylitseni kun innostuin leikkimään Hannulta lainaamallani kalansilmälinssillä. Karvainen meetvurstini laukkasi korvat luimussa ja pää alhaalla millin päästä ohi. Jos se olisi tosissaan halunnut, se olisi aivan hyvin voinut jyrätä minut sairaalakuntoon, enkä olisi ehtinyt edes kissaa sanoa.

Kissat:

Näiden otusten suurin haaste on kouluttamattomuus sekä arkuus. Vieraassa paikassa ne yleensä luimistelevat ja ovat muutenkin poissa tolaltaan, joten kuvaajan täytyy olla nopea, jos aikoo saada karvapallosta hyvin kuvan. Pitkä pinna on valttia tässäkin. Kannattaa myös antaa omistajan hoitaa varsinainen käsittely, ellei välttämättä halua saada raapimajälkiä ihoonsa.

Älä kokeile tätä kotona!

Loppuun muutama pelleilykuva tuolla yllä mainitulla kalansilmälinssillä.







Olkaahan varovaisia aina kun kuvaatte eläimiä ja pitäkää huoli, että avustajat/eläinten omistajat ovat tehtävänsä tasalla! Hyvän kuvan eteen sitä on usein valmis tekemään idioottimaisia asioita, mutta liian uhkarohkeaksi ei kuitenkaan kannata alkaa. Vaikka se kameran linssi suojaakin "maailmalta", ihan kaikelta sekään ei pelasta.

2 kommenttia: