Hukkaan valutettua

It's hard to deal with the pain

Johan tässä on taas tullut otettua riittävästi pirteitä ja iloisia kuvia...

Oman elämäni ollessa suhteellisen seesteistä, olen seuraillut viimeaikoina paljon lehtiä, blogeja ja foorumeita. On tullut hyvin selväksi että ihmisten paha olo kasvaa hälyttävällä nopeudella. Äidit ja isät tappavat lapsiaan, väkivalta on arkipäivää ja yhä nuoremmat kärsivät masennuksesta, sekä muista psyykkisistä ongelmista.. Eristäytyneisyys alkaa olla jo niin yleistä, että siitä voisi puhua muoti-ilmiönä.

Tähän kuvaan sain idean lueskeltuani eräältä foorumilta juttuja viiltelystä. Tuntuu siltä, että tämä on yleistynyt hurjasti nuorten keskuudessa (sekä tyttöjen, että poikien), mikä on todella huolestuttavaa. Itsensä viiltely kertoo aina todella pahoista ongelmista. Kun henkistä kipua aletaan lääkitä fyysisellä kivulla, ollaan oikeasti pulassa.

Suomen nuorilla on paha olla. Missä mättää? Miksei apua ole riittävästi saatavilla? Tuntuu siltä, että yleinen asenne on, ettei psyykkisesti sairailla ihmisillä ole arvoa. Leimautumisen pelossa moni piilottelee pahaa oloaan ja kasvattaa ongelmavyyhti, turhaan. Oman terveytensä ja henkensä uhalla ei kannatta yrittää miellyttää ketään. Sairaus ei tee kenestäkään heikkoa tai huonoa ihmistä.

Pitäkää siis huolta lähimmäisistänne. Auttakaa hakemaan apua jos sille on vähäisintäkään tarvetta. Älkääkä hylätkö niitä, ketkä teitä tarvitsevat. Älkää sittenkään, vaikka he yrittäisivät työntää teidät pois.

Voimia ja kauniita ajatuksia kaikille, jotka kamppailevat vaikeiden ja raskaiden asioiden kanssa. Olkoon ne sitten mitä tahansa.