maanantai 16. huhtikuuta 2012

Elämäni valot metsässä

Ajattelin, että on aika antaa palstatilaa hieman minun rakkaimmilleni, Siralle (täyttää lauantaina 6v) ja Saagalle (11kk). Niin raivostuttavia kuin nämä kaksi partasuuta osaavatkaan välillä olla, olisi minun elämäni todella paljon tyhjempää ilman näitä kahta.

Kukapa muu kävisi minun kanssani lenkillä ja harrastuksissa? Kuka muu lohduttaisi minua kun olen surullinen tai ryhtyisi kanssani riehakkaaseen leikkiin ilman syytä? Kukapa muu makaisi vierelläni kun olen kipeä? Niin, koira todella on ihmisen paras ystävä.

Tänään, kuten lähestulkoon joka päivä, kävimme koko lauman voimin metsässä. Olen nykyään patalaiska kuvaamaan ulkona, mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni ja ripustin lähtiessä kameran kaulaan. Tässä siis muutama otos minun rakkaista suursnautsereistani. Kuvia on poikkeuksellisen paljon, joten kärsivällisyyttä sivun latautumiseen...


Saaga poseeraa

Saaga

Saaga lähtövalmiudessa

Lunta tässä vaan maistelen...

Räjähtävä lähtö ála Saaga

Sira "the mammakoira"

Vauhdinhurmassa Saagalta jäi teipit korvista matkanvarrelle.

"Äiti! Älä vie mun keppiä!"

Lapsikoira on onnellinen kun sillä on keppi!

Saaga ja Saagan keppi.

Sira ei varsinaisesti arvostanut märkää maastoa.

"HÄH?"

"Ota kiinni jos saat!"

Sira ja lennokkikorvat

Saaga-kenguru

"My stick!"

"Don't take my stick!"

Äiti ja tytär

Saagan jättiloikka

Saaga rakastaa hyppiä

Partasutien painihetki

Suloinen Saaga.

5 kommenttia:

  1. Voi miten kauniita ne on! Koirat on kyllä parasta mitä ihminen voi koskaan hommata itselleen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirat kiittää! Onhan noita ihan ilo katsella. =)

      Poista
    2. Todellakin! Varsinkin kun meno näyttää noin mukavalta ja ne selkeästi nauttii :)

      Poista