maanantai 21. tammikuuta 2013

Myrkyllistä

Poison Ivy

Me ihmiset olemme siitä kummallisia olentoja, että olemme hirveän taitavia myrkyttämään oman mielemme ihan huomaamattamme. Meistä tulee helposti katkeria, kateellisia ja itseämme vihaavia otuksia. Ryvemme menneessä ja panikoimme tulevaa. Murehdimme asioita mille emme juuri sillä hetkellä voi yhtikäs mitään. Arvostelemme itseämme ja kehitämme itse itsestämme täysin valheellia (negatiivisia) kuvitelmia. Olemme todella armottomia ja julmia itsellemme, sekä omalle mielellemme. Miksi? Meidän on kuitenkin elettävä sen meidän oman päämme sisällä 24/7. Eikö olisi paljon helpompaa olla kaveri sen jatkuvan juttukumppaninsa kanssa? Vastaus on yksinkertainen: Olisi, mutta toteutus saattaa olla hivenen työlästä ja vaatia yhden eliniän verran aikaa.

Minä olen kyllästynyt totaalisesti negatiivisuuteen, pelkoon ja painajaisiin. Olen kyllästynyt olemaan itseni pahin vihollinen. Itseasiassa kyllästyin jo aikaa sitten. Kun tajusin, ettei kukaan muu käännä minun maailmaani ympäri ja tee siitä parempaa paikkaa olla, aloin tehdä niin itse. Olen saanut ystäviltäni korvaamatonta apua tähän "projektiin" ja tiedän saavani sitä jatkossakin. Toivon myös että voin jakaa samaa tukea ja apua myös heille takaisin. Suurin työ on kuitenkin jokaisen tehtävä itse. Minä aloitin ihan siitä, että tein rauhan menneisyyden kanssa. Ymmärsin vihdoin, etteivät kaikki virheet olleet omiani, eikä kaikki aina ollut (eikä ole) minun syytäni. Menneisyyden sureminen ei auta mitään. Lakkasin myös pyytelemästä anteeksi olemassaoloani. Suurin askel tässä alkumatkassa kuitenkin oli todella ymmärtää, ettei kukaan muukaan voi rakastaa minua, jos en edes itse osaa itseäni rakastaa. Lakkasin etsimästä virheitä ja epäkohtia itsestäni ja elämästäni. Tiedän ilman suurempia pohdintojakin ne pääkohdat jotka pitää tästä elosta vielä korjata, joten miksi tuhlaisin aikaa niiden murehtimiseen, kun voin käyttää saman ajan ja energian niiden epäkohtien ratkaisemiseen?

Vaikka olenkin tällä tutkimusmatkallani ihan alkumetreillä, olen selkeästi paljon onnellisempi ja se kuulemma näkyy myös ulospäin. Myönnän, että nyt kun en enää myrkytä itseäni niin paljon kuin ennen, minusta tuntuu kuin olisin herännyt eloon jostain ihmeellisestä horroksesta. Ei, en ole kokenut mitään "suurta valaistusta" tai muuta vastaavaa, olen vain kiltimpi itselleni. Haluan olla onnellisempi. Yritän myös muistaa ajoittain taputtaa itseäni päähän muullakin kuin betoniseinällä. Ei tämä ajattelutavan muutos ole tapahtunut hetkessä, vaan hiljalleen muutaman kuluneen vuoden aikana. Viimeisin vuosi on tosin ollut monella tapaa tietynlaista läpimurtotaistelua ja jopa niitä isompia onnistumisen harppauksiakin.

Kuinka tämä ohessa oleva kuva liittyy aiheeseen? Hyvinkin olennaisesti. Ihan muutenkin kuin nimensä perusteella. Olen joskus aikaisemmin sanonut, että teen parhaat kuvani ollessani surullinen. Ja p*skan v*tut. Tätä kuvaa kuvatessani ja tehdessäni en ollut tippaakaan surullinen, päin vastoin. Olin mahdollisesti onnellisempi kuin koskaan ennen. Minulla oli mukavat pari päivää takana, hyvä ystävä vierelläni (kiitos Millalle huippuviikonlopusta kaikesta säätämisestä huolimatta) ja kaunis malli kameran edessä valojen keskellä. Lopputuloksena ehdottomasti parempaa jälkeä kuin syvissä vesissä uiskennellessa otetut kuvat. Kuvan konseptista ja ideoinnista kiitos kuuluu kuitenkin Millalle, sekä Tiialle, joiden settiä kävin niinsanotusti kuokkimassa. Mallin meikki on myös Millan tekosia.

Yhteenvetona tästä hyvin sekavasta tekstistä sanottakoon, että ihan sama mitä muut ovat asiasta mieltä, minä aion jatkossakin yrittää tulla onnellisemmaksi ja vähentää itseni myrkyttämistä. Tämä ajattelutapa sopii minun vartalolleni (ja toki sille mielellekin) paljon vanhaa paremmin.

Infoa kuvasta:

Kuva: minä
Malli: Tiia L.
Assistentti: Milla
Meikki: Milla

6 kommenttia:

  1. Oon susta niin sanoinkuvaamattoman ylpeä <3

    VastaaPoista
  2. Hieno kirjoitus! Tulin tästä niin hyvälle mielelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että tästä kirjoituksesta on iloa muillekin. ^^

      Poista
  3. Upeita kuvia osaat ottaa! P.s uusi lukija ilmoittautuu! Pääsin muuten tätä kuvaa jo ihastelemaan facebookinkin puolella! Olen myös itsekin muuten kyllästynyt loputtomaan negatiivisuuteen.. turhaa touhua kun voisi vaan nauttia elämästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti ja tervetuloa lukijaksi!

      Negatiivisuus on sellainen juttu josta yritän kaikin keinoin päästä eroon. Se vie vain turhaan voimavaroja ja iloa elämästä.

      Poista