Kuvausmietteitä

"When nothing is real... what is?"
Ella L

Puhutaanpa välillä valokuvauksesta, koska se lienee alunperin ollut tämän blogin tarkoitus ja koko perustamisen idea.

Kenellekään ei varmasti ole jäänyt epäselväksi, että minulla menee pääni sisällä paremmin kuin olisin edes itsekään voinut kuvitella. Olen rennompi, rauhallisempi, luottavaisempi ja yksinkertaisesti onnellisempi. Tämä muutos heijastuu luonnollisesti myös valokuvaukseen. Minulla on kauhea into opetella asioita lisää. Syventää vanhoja oppeja ja saada uusia tietoja.

Olin tuossa hiljattain assarina (erittäin hyödyttömänä sellaisena) eräälle valokuvaajaystävälleni. Siinä seuratessani kuvausten kulkua, en voinut muuta kuin todeta että minulla on hemmetin paljon opittavaa. Minäkin tahdon osata ottaa mallin niinsanotusti sekunnissa täydellisesti haltuun. Minä haluan myös oppia valaisemaan ihan perusvalaisulla siten, että mallin parhaat puolet tulevat esiin. Tämä assarointikeikka oli erittäin inspiroiva ja nosti kuvausintoni ihan uusiin svääreihin. Totesin, että minun täytyy palata taas takaisin perusasioihin ja lakata (hetkeksi) kikkailemasta omiani valojen kanssa.

Photoshopin kanssa sekoilu jatkuu samaan malliin kuin ennen. Tosin nyt minulla on suurena pakkomielteenä opetella käsittelemään ihoa niin hyvin kuin vain suinkin mahdollista. Siksi tässäkin postauksessa komeilee kasvokuva, johon Ella L kiltisti suostui malliksi kovin lyhyellä varoitusajalla. Tällä viikolla olen tuijottanut varmasti tuhansia kuvia ja miettinyt miten ne on tehty valaisusta photoshoppiin. Olen myös katsonut kymmeniä tutoriaaleja, joista olen yrittänyt napsia itselleni hyödyllisiä tietoja mieleeni. Tätä kuvaa tehdessä kokeilin paria uutta juttua, sekä muutin hieman vanhaa työjärjestystäni. On muuten oikeasti uskomatonta kuinka nopeasti sitä urautuukaan kaavoihinsa ihan huomaamatta.

Olen tullut siihen tulokseen, että tämän vuoden päätavoitteeksi kuvauksen suhteen otan mallin ohjauksen kehittämisen. Se on niin suuri osa onnistunutta lopputulosta, ettei siinä yksinkertaisesti voi olla koskaan liian hyvä. Surkean valaistuksenkin voi useimmiten jotenkin pelastaa photarilla, mutta jos kuvaaja ei ole saanut malliaan poseeraamaan kameralle toivotulla tavalla, mitään ei ole tehtävissä jälkikäteen.

Viikonloppuna olisi luvassa lisää kuvailua ja muuta hauskaa kun rakas ystäväni, Minna, saapuu tänne Vaasaan piristämään minun arkeani. Luvassa on todennäköisesti ainakin jotain rockhenkisiä kuvauksia ja mahdollisesti jotain muutakin hauskaa. Maltan tuskin odottaa. Onneksi perjantai on jo ovella.