Symboliikkaa

Seven Keys

...Tai jotain siihen suuntaan.

Kun minä olin lapsi, minun äitini ripusti minulle kotiavaimen kaulaan kun lähdin ulos tekemään pahojani, jotta pääsisin takaisin kotiin. Voin valehtelematta sanoa, että hukkasin varmasti ainakin sata avainta. Pahoitteluni tästä äidilleni, joka joutui aina hankkimaan uuden avaimen kadottamani tilalle. Se naru minun kaulassani, ja etenkin siinä roukkuva avain, oli minulle kuitenkin tärkein omaisuuteni. Huolimatta lahopäisyydestäni ja siitä, että kiltisti otin avaimen pois kaulastani aina kun tein jotain sellaista missä kaulassa riippuva nauha olisi aiheuttanut vaaraa (eli suunnilleen lapsuuteni jokaisena päivänä, terveisin poikatyttö).

Aikuisiällä olen kerännyt itselleni useita avainkoruja. Tällä hetkellä minulla on niitä (ehjänä ja tallessa) seitsemän. Jokainen omistamani avainkoru riippuu ylläolevassa kuvassa kaulassani. Nuo kauniit pienet esineet ovat minulle suunnattoman tärkeitä, kolme niistä tosin jopa muita rakkaampia. Näistä avaimista idea sydänlukkotatuointiini syntyikin alunperin. Lause "Ja siitä se ajatus sitten lähti" sopii hienosti tähän kohtaan.

Olen miettinyt näiden symbolista merkitystä. Avainhan on toivon symboli. Minä olen aina ollut ihminen joka yrittää repiä sitä toivoa sieltäkin missä sitä ei ole ja jakaa sitä toivoa myös muillekin. Viimeiseen asti. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta olen aina jaksanut toivoa parempaa ja valoisampaa huomista. Ehkä juuri siksi pidän avainta niin kauniina esineenä. Nyt, tässä nykyisessä elämäni vaiheessa, avaimistani on tullut minulle entistäkin merkityksellisempiä, sillä hitaasti, mutta varmasti, olen todella menossa kohti sitä parempaa ja onnellisempaa tulevaisuutta.

Tietyllä tapaa, jostain hyvin kummallisesta syystä, minusta tuntuu, että olen jollainlailla kiitollisuudenvelassa tästä kaikesta avaimilleni. Ehkä, kuka tietää, ne ovat minun voimanlähteeni.

Ylläoleva kuva on siis omakuva minusta ja minun rakkaista avaimistani, jonka kävin ottamassa tylsyyksissäni sunnuntai-iltani ratoksi. On muuten todella omituista, että minun tukastani tulee studiovalojen kanssa oranssi (ei kylläkään oikeastikaan noin oranssi kuin tuossa kuvassa käsittelyn jäljiltä), vaikka livenä se on tällä hetkellä, ainakin omasta mielestäni, tylsän ruskea.