Pahalta piilossa

Anna-Karin

Viimepäivinä olen viettänyt aikaani niin suurten kysymysten äärellä, etten olisi suoraansanottuna koskaan uskonut pohtivani mitään tällaista. Minusta on tuntunut siltä, että jotain, tai jokin, minussa siirtyi paikoilleen. Se, että tämä pääsi tapahtumaan ja että pystyin näitä asioita miettimään todellisesti ja järkevästi, edellytti sitä, että olen oppinut rentoutumaan ja olemaan vähemmän huolissani. Kun murehtiminen väistyy, avoin uteliaisuus tulee tilalle. Olen ollut pahalta piilossa ja antanut itseni levätä.

Olen sitä mieltä, että jokainen tarvitsee paikan, jonne paeta maailmaa ja todellisuutta uhkakuvineen. Enkä nyt tarkoita mitään fyysistä paikkaa, kuten vaikka vaatekomero, vaan paikkaa omassa mielessä. Tarkoitan mielentilaa, jossa mikään paha ei pääse tavoittamaan, missä on turvassa ja pahalta piilossa. On äärettömän lohdullista ja rentouttavaa antaa itsensä vajota suloisenlämpimään ja turvalliseen tyhjyyteen, pysäyttää turha ajatusten kilpajuoksu. Minulle se on suuri juttu, sillä normaalitilassa minun päässäni juoksee aivan liikaa turhia asioita yhtäaikaa.

Kuluneiden päivien aikana olen kuluttanut iltojani makoilemalla sängylläni ollen rennompi ja onnellisempi kuin todennäköisesti koskaan aikaisemmin. Olen nauttinut näistä lomapäivistäni ihan oikeasti ja koen saaneeni elinvoimaa roimasti lisää. Edes tieto siitä, että huomenna on maanantai, ei ahdista minua vähääkään. Tulevaisuus on kaikessa hiljaisuudessa, minun mielessäni, muuttumassa pelottavasta epävarmuudesta jännittäväksi haasteeksi ja onnellisuuden pelikentäksi.

Tässä rennossa tilassa olen kokenut myös joitain pieniä "ahaa" -elämyksiä valokuvauksen ja photoshoppauksen maailmasta ja sainkin inspiraation näperrellä yhden vanhan kuvan kauniista Anna-Karinista valmiiksi. Vaalean ja rauhallisen kuvan tekeminen tuntui oikealta tässä vaiheessa. Anna-Karinin rauhallisen enkelimäinen olemus sopii aiheeseen paremmin kuin hyvin.

Voisin kirjoittaa kilometreittäin siitä, miten mukavaa on olla rento ja onnellinen, mutta jatkan sitä hehkuttamista myöhemmin lopettaen tämän raapustuksen Suvi Teräsniskan "Pahalta piilossa" biisin (jota olen tässä kuunnellut tätä kirjoittaessani) kertosäkeeseen.

Nyt me ollaan pahalta piilossa
Ollaan hyvää ja kaunista
Ollaan tässä kun tuuli kuiskaa
Meitä kuljettaa
Ollaan pahalta piilossa
Ollaan yksi ja ainoa
Ollaan niinkuin ei mikään koskaan
Voisi haavoittaa