lauantai 27. elokuuta 2011

Valokuvausviikonloppu - Perjantai

© Milla Kouhia (photari: minä)
© Milla Kouhia
© Milla Kouhia (photari: minä)
© Milla Kouhia (photari: minä)

Tämä viikonloppu on kokonaisuudessaan pyhitetty valokuvaukselle ja mukavalle yhdessäololle. Milla tuli Tampereelta kyläilemään ja kävimme suunnilleen välittömästi valojen kimppuun. Minulta laitettiin tukka sekaisin ja mustaa silmiin, jonka jälkeen sain hyvän annoksen valohoitoa illan pimeinä tunteina. Loppuilta meni sitten mukavasti photarin ääressä mukavia rupatellessa kotoisan naputtelun säestyksellä.

tiistai 23. elokuuta 2011

Inspiraatiota metsästämässä

Nyt minun pääni sisällä eletään sellaista aikaa, jolloin inspiraatio on täysin nollassa. Näinä hetkinä täytyy turvautua äärimmäisiin keinoihin löytääkseen motivaation ja innostuksen yhtään mihinkään. Eilinen kuvausräpellysyritys oli elävä todiste kaiken luovuuden rappiosta. Ennen kuvaamista minulla oli selkeä visio mitä haluan, mutta flunssainen ruhoni päätti olla tekemättä yhteistyötä aivojeni kanssa. Ehkä ihan hyvä niin. Ei se suunnitelma kovin hyvä ollut alunperinkään. Tai oli, muttei se ollut "valmis" toteutettavaksi vielä. Ehkä tänään paremmalla onnella ja suunnittelulla.

Mistä sitä inspiraatiota sitten haen?

Musiikki

Ehkäpä se legendaarisin vaihtoehto. Saan usein ideoita mitä kummallisimmista biiseistä. Kappaleen ei edes tarvitse olla hyvä, pelkästään joku osuva lause tai säkeistö riittää. Viimeaikoina olen kuunnellut täysin oman makuni vastaista musiikkia juuri tästä syystä. Vanhat tutut melodiat ja sanat kuulostavat nyt puurolta korvissani. Eilen sain uutta potkua kuvailuun Avril Lavignen "I love you" biisin kertosäkeestä.

Muistot

Jotkut hetket jäävät mieleen ja ne tahtoisi elää uudelleen. Niitä miettiessäni yritän luoda kuvia, joihin voisin sisällyttää edes palasen sitä tunnetta, joka minulla oli sillä hetkellä. Kukaan muu ei näitä asioita tietenkään kuvasta näe, mutta ne tuovat mielestäni myös katsojalle enemmän sisältöä kuvaan vaikka tarkoitusperä jäisikin pimentoon.

Ihmiset

Usein malli itse inspiroi kuvaustilanteessa, tai jo aiemmin. Kaikissa meissä on jotain ainutlaatuista. Jotain sellasita, jonka haluaisin saada kuvaan vangittua. Se saattaa olla mitä tahansa. Katse, ilme, käsien asento, mitä vain. Joidenkin ihmisten elämäntarina voi myös toimia innoittajana. (tästä esimerkkinä isovanhempani, joita mietin kovasti eilen kuvaa laitellessani)

Tunteet

Tämä on ehkä suurin innoittajani. Surullisena otan parempia kuvia. Kuvat ovat minulle tapa lievittää negatiivisia  fiiliksiä, purkaa ahdistusta ja löytää kauniita ja hyviä asioita. Kauniista kuvasta tulee hyvä mieli (sillä riskillä että jos kuvaaminen ei syystä tai toisesta onnistu odotusten mukaan, siitä tulee entistä paskempi fiilis). Positiiviset tunteet eivät inspiroi minua niin paljon. Joskus toki tapahtuu poikkeuksellisia luovuudenpuuskia myös iloisissa merkeissä. Tämä tietenkään ei tarkoita sitä, että olisin aina surullinen tai muuten pahalla päällä kuvatessani. Ihan perusfiiliksissäkin voi kuvata ja siitä voi nauttia. Lähinnä tarkoitin tunneskaalan äärilaitoja.


Valo

Olen alkanut oppia valokuvausharrastuksen myötä katselemaan maailmaa hieman toisin kuin ennen. Kauniit valaistukset vangitsevat huomioni yhä useammin. Näistä hetkistä yritän olla innostumatta liikaa etenkin jos en ole yksin. "Kato miten kaunis valo!" saattaa kuulostaa hieman omituiselta normaalin ihmisen korvissa esim. kesken lenkkeilyn. Ainakin yhdistettynä siihen lasittuneeseen katseeseen...

Taide 

Toisten kuvaajien ottamat kuvat, sekä myöskin maalaukset ja piirrokset toimivat myös hyvin silloin kun etsin uutta näkökulmaa itselleni, tai vain jotain mitä voisin treenailla. Käytän myös piirtämistä inspiraation hakemiseen. Jos näen jonkun kiinnostavan kuvan, saatan piirtää siitä oman näkemyksen ja mahdollisesti sellaisen, jonka tahtoisin toteuttaa kuvana. Rakastan piirtää "hiilitöitä" valoharjoitteluina. Yleensä toteutan nämä kylläkin koneella enkä oikeasti raapustele hiilellä/liidulla paperille, mikä on hyvä juttu sillä asuntoni on riittävän sotkuinen ilman hiili-/liitupölyäkin.


Jos näitä kaikkia asioita yhdistää, saadaan yleensä aikaan hyvä kombinaatio ja kuvausfiilis. Tosin  niissä tilanteissa kun tällainen pääsee tapahtumaan, on yleensä enemmän vauhtia kuin järkeä, eikä lopputulos ole välttämättä paras mahdollinen, mutta intoa ainakin piisaa ja se lienee treenaillessa se pääasia. Eikö?

Ja miksi ihmeessä kirjoitin tämän? En itsekään oikein tiedä. Ehkä siksi, että olen miettinyt näitä asioita viimeaikoina. Tuntuu, että junnaan paikoillani kuvauksen saralla ja yritän haalia itselleni ideoita, jotka pakottaisivat minua oppimaan uutta. No, tulevasta viikonlopusta pitäisi tulla erittäin inspiroiva ja tuottelias, sillä saan nauttia erään hyvin hyvin lahjakkaan ja ihanan ihmisen seurasta. On aina mahtava kokemus puuhastella kuvausjuttuja sellaisten ihmisten kanssa, jotka jakavat saman omituisen intohimon tähän valojen ja varjojen, jähmettyneiden tunteiden ja pysäytetyn ajan maailmaan.

Milla, en malttaisi millään odottaa! Perjantai on vielä niiiiin kaukana. =D

Jottein jäisi pelkäksi kirjoitteluksi, laitan tähän yhden suosikki "hiilitöistäni" piristämään tätä postausta.

Desire


Something old..?

Sinulle siellä jossain.

En oikein tiedä mitä sanoisin tästä kuvasta. Kyseessä siis omakuva. Tekemisenpuute yllätti, joten ajattelin treenailla valoja. Mistään ei tullut taas mitään, mutta tätä kuvaa päätin raastaa photarissa aikanikuluksi. Koska mikään viritelmä ei onnistunut tällä kertaa, päätin ottaa pari viimeistä ruutua pihtivaloilla epätoivon välttämiseksi. Onneksi ne toimii aina. Edes minä en pysty niitä ryssimään, ainakaan kauheasti.

Muistatko koska olet viimeksi lähettänyt oikean kirjeen? Käsin kirjoitetun sellaisen? Väsätessäni tätä kuvaa näin mielessäni (älkää kysykö miksi sillä en tiedä itsekään) kohtauksen jostain vanhasta elokuvasta, jossa rintamalla oleva sotilas saa postinmukana kirjeen ja valokuvan kotoa. Kaiken sen taistelun keskellä pari pientä palaa paperia toi suunnattomasti iloa. Ehkä pitäisi herättää vanha hyvä tapa eloon ja lähettää kirjeitä silloin tällöin. Minä ainakin ilahtuisin kovasti jos saisin oikean kirjeen. En toki pistä mukavia sähköpostejakaan pahakseni, mutta sähköinen postilaatikkoni täyttyy vain ja ainoastaan työasioista (sekä Jennin ja minun erittäin informatiivisella otsikolla varustetusta viestiketjusta) ja pihalla pönöttävä postilaatikko vastaavasti laskuista.

Voisinpa tähän kuvan yhteyteen laittaa oman pienen kirjeeni, jonka voisin kuvan mukaan liittää, jos laittaisin postia "sotatantereelle".

" You’re so beautiful
But that’s not why I love you
And I’m not sure you know
That the reason I love you is you
Being you
Just you"
 
"I am always here for you"
 

torstai 18. elokuuta 2011

Aja, osa II








Esimmäiset kuvat löytyvät täältä.

Olisin voinut kuvailla Ajaa vaikka läpi yön, ellei seuraavana aamuna olisi ollut pakko mennä töihin. Työt haittaa harrastuksia, ikävä kyllä. Sääli myös ettemme ehdi enää todennäköisesti kuvailla toista kertaa ennen kuin Daniel ja Aja lähtevät suuntaamaan moottoripyöränsä nokan takaisin Slovakiaa kohti. Vielä monta ideaa jäi toteuttamatta. Ehkäpä joku toinen kerta sitten.

Tuo Ajan rusettitatuointi on aivan sairaan ihana joten siitäkin oli pakko saada kuva. Tuollaiset eivät tee lainkaan hyvää minun edelleen orastavalle tatuointikuumeelleni. Koskahan sitä saisi oikeasti aikaiseksi käydä hakkauttamassa lisää mustetta ihoonsa, ettei tarvitsisi aina marista aiheesta.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Aja, osa I



On todella mukavaa näin valokuvauksen harrastajan näkökulmasta, että kaverit pariutuvat superkauniiden ihmisten kanssa. Kiitos Daniel, että toit kuvankauniin Ajan kamerani ulottuville Slovakiasta asti!

Yllätyin positiivisesti kuinka hyvin mallin ohjaaminen onnistui englanniksi vaikken ole kyseistä kieltä puhunut rikollisen pitkään aikaan. Vähän piti miettiä, että miten mikäkin asia ilmaistaan, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Meikkauksen ja stailauksen näihin kuviin tein Ajalle itse. On äärimmäisen helppoa meikata ihminen, joka ei oikeasti tarvitsisi meikkiä lainkaan. Kadehdittavaa suorastaan.

Halusin kokeilla erilaisia valaistuksia näiden kuvien kanssa, koska meillä oli runsaasti aikaa. Molemmat tässä postauksessa esiintyvät kuvat on kuvattu yhdellä flashillä. Yksinkertainen ratkaisu on joissain tilanteissa se paras vaihtoehto. Ei aina, mutta joskus.

maanantai 15. elokuuta 2011

Kamerapäivä

Viimeinen video viikonloppuhubailuista Sonjan kanssa. Lauantai meni mukavasti kameroita kurittaessa. Ella ja Sanna joutuivat hieman kärsimään ja harjoittamaan liikunnallisia aktiviteetteja meidän harrasteidemme vuoksi, kiitos siitä heille.

Voisiko joku kertoa minulle miksi puhun aina niin vahvasti murtaen kun kuvaan? Täytyy alkaa kiinnittää tuohon maneeriin huomiota, sillä tietääkseni en ihan noin vahvasti murra normaalisti. Ainakaan toivottavasti. Ja jotta emme koko porukka vaikuttaisi aivan täysin idiooteilta, tuo "metsä" missä kuvasimme mekot päällä, sijaitsee minun takapihallani. Siksi emme kukaan viitsineet vaihtaa vaatteita. Ella toki luonnollisesti oli pukeutunut kuvauksia varten.

Maltan tuskin odottaa, että pääsemme seuraavan kerran Sonjan kanssa toteuttamaan yhteisiä projekteja. Seuraavaksi taitaakin olla minun viikonloppuvierailuni vuoro. ;)

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Greatures of the night -video


"Jos metsään haluat mennä nyt..." -postauksessani mainitsemani video olisi nyt vihdoin tässä.  Tätä oli aivan superhauska tehdä. Tiimi oli kerrassaan mahtava. Kiitokset siis Sonjalle, Ellalle, Sannalle ja tietenkin hevosen lainasta Saanalle.

Yllätyn joka kerta kuinka Sonja osaakaan aina ylittää itsensä näiden videoiden kanssa. Kerta kerran jälkeen videot paranevat. Sonjan edesottamuksia voi nyt seurata myös hänen uudesta blogistaan "Käsi joka kameraa heiluttaa". Luvassa on takuulla toinen toistaan mainiompia videoita, sekä mahdollisesti myös tutoriaaleja.