perjantai 13. heinäkuuta 2012

Valinnan vaikeus


Se tunne, kun teet kuvaa, mielellään vielä suurella hartaudella ja kauan, sitten kokeilet miltä se näyttää mustavalkoisena, sitten vähän vielä kikkailet ja lopulta et osaa enää päättää mikä versio näyttää parhaalta... Parasta ikinä. Siinähän sitten napsuttelet kuvia edestakaisin ja mietit pääsi puhki miksi sinun piti edes kokeilla sitä mv-versiota kun tiesit miten siinä kuitenkin tulee käymään. Yleensä niitä valinnan kohteita on vain kaksi: värillinen tai mv. YLEENSÄ! Tälläkertaa minulla oli kolme vaihtoehtoa ja muutenkin kurjan päivän päätteeksi meinasin alkaa itsekseni parkumaan täällä koneeni ääressä.

Aloinkin tässä samalla miettiä valintatilanteita elämässäni noin niinkuin yleisellä tasolla. Minulla on harvoin vaikeuksia tehdä valintoja, paitsi karkkihyllyllä kaupassa. En myöskään jää jossittelemaan valintojani. Olen myöskin hyvin tietoinen siitä, mitkä valinnat ovat olleet niitä, jotka ovat muuttaneet elämääni pysyvästi. On myös hyvin vähän valintoja, mitä kadun. Miksi katuisin, olenhan itse ne tehnyt. Teen myös hyvin harvoin kompromisseja. Ainoa suuri "kompromissi" elämässäni on työ, joka siis on yksinkertaisesti nälän aiheuttama pakkoliike (erään toverin sanoja lainaten).

Miksi sitten kuvien kohdalla minulla on vaikeuksia tehdä valintoja? En tiedä. Ehkä se johtuu vain harjaantumattomasta silmästä? Kuvien kanssa en tosin myöskään tee kompromisseja, sen suhteen olen hyvin mustavalkoinen. Paitsi nyt. En millään osannut päättää minkä version näistä kelpuutan, joten laitoin kaikki nippuun. Okei, kyllä sieltä sen suosikin sain valittua ja upattua naamakirjaan, mutta se valinta olikin sitten työn ja tuskan takana. En vain tajua miksi se on niin vaikeaa valita. Voiko joku selittää?

Infoa kuvasta

Kuva: minä
Edit: minä
Malli: Fanny

torstai 12. heinäkuuta 2012

Takaisin lähtöruutuun



Koska olen hyvin itsekriittinen, minulle tulee joskus olo, etten osaa mitään, ole mitään tai pysty mihinkään. Varsinkin valokuvauksen saralla tämä fiilis pyrkii ajoittain pintaan erittäin raastavana, kuten esimerkiksi tänään kävi. Tai oikeastaan sellainen pieni "kuvausmasennus" on ollut päällä jo hetken aikaa. Duunissa kuuntelin pikku angsteissani Avril Lavignea (kyllä, minullakin on pimeä puoli...) ja hakkasin kaikessa hiljaisuudessa päätäni pöytään.

Aikani itsesäälissä kieriskeltyäni päätin, että nyt saa kyllä riittää. Ainoa tapa päästä tästä tilanteesta on palata takaisinpäin ja kuvata pitkästä aikaa ihan vain tavallista perushöttöä iki-ihanilla pihtivaloilla valkoista taustaa vasten. Ei muuta kuin puhelin käteen ja viestiä ensimmäisenä päähän tulleelle mallille menemään. Tälläkertaa aivoruletti "suosi" Fannya, jolla ei myöskään ollut tänään mitään parempaakaan tekemistä kuin lähteä kanssani nauttimaan studion infernaalisesta lämmöstä. Henkilökohtaisesti meinasin kuolla ennen kuin olin saanut edes valot paikoilleen.

Tällä kuvauksella ei ollut mitään muuta fuktiota kuin antaa minulle "säätövapaa" kuvaussessio. Toisinsanoen tarvitsin palautuksen lähtöruutuun. Tsekkailin myös huvikseni ensimmäisiä haparoivia yritelmiäni studiovalojen kanssa ja ilokseni totesin, että olen saattanut tämän puolentoista vuoden aikana jopa oppia jotain. Vaikka opittavaa onkin vielä paljon ja vähän päälle, se ilahdutti minua silti. Jopa siinä määrin, että siirryin kuuntelemaan hieman vähemmän angstista musiikkia (samalta artistilta kylläkin). Tästä on taas vähän parempi jatkaa harjoituksia.





Kiitokset Fannylle tästä mukavasta terapiakuvaussessiosta. Oli superhauskaa!

Infoa kuvista:

Kuvat: minä
Edit: minä
Malli: Fanny





maanantai 9. heinäkuuta 2012

Viralliset synttärikuvat

© Hannu Perälä


Käytiin Hannun ja Jossun kanssa vaihtelun vuoksi studiolla heilumassa. Se olikin toisiksi paras paikka mitä äkkiseltään olisin keksinyt synttäreideni viettoon tältä istumalta. Päätettiin kuvata ns. viralliset synttärikuvat ja samalla saatiin kuvattua minun uudet ihanat pvc-saappaat, joita kerkesinkin himoita jo useamman vuoden ennen kuin ne vihdoin sain kaappiini. Odotus tuntui viimemetreillä erityisen pitkältä, sillä posti onnistui kadottamaan pakettini. Onneksi ihanat kenkäni osasivat lopulta kotiin.

Tässä ei siis auta muuta kuin todeta, että olen taas vuoden vanhempi (tosin täytin taas kerran 22, jos joku kysyy). Tänään ihme kyllä tuntui erilaiselta kuin eilen. En osaa selittää miksi, mutta tuntui todella siltä kuin jokin olisi muuttunut. Johtuneeko siitä, etten muista, että koskaan ennen olisi satanut syntymäpäiväni aamuna, vai jostain aivan muusta, jäänee vielä arvailujen varaan.

Kiitokset vielä tätäkin kautta kaikille minua onnitelleille ja lahjoneille! Ystäväni, olette minulle niin tärkeitä ja rakkaita, etteivät sanat riitä kertomaan.

Infoa kuvista:

Kuvat: Hannu (saattaa ajoittain sisältää K-18 materiaalia)
Malli: minä
Edit: minä + viimeisen ruudun editoi Hannu
Assari: Jossu (saattaa ajoittain sisältää K-18 materiaalia)


© Hannu Perälä

© Hannu Perälä
© Hannu Perälä

© Hannu Perälä

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Minut

Vierailin kotinurkilla Saarijärvellä viikonloppuna ja käytin lähes kaiken aikani rentoutumiseen, mässäilyyn ja löhöilyyn, sekä tietenkin saunomiseen. Kotioloissa en sauno oikeastaan koskaan, enkä edes kaipaa saunaa, mutta kun menen S-järvelle ja majoitun ystäväni Iida-Marian luo, se vain kuuluu asiaan. Ja siellähän sitten istutaan monta tuntia.

Toki kamera kaulassakin piti vähän kulkea ja kuvausreissu vanhalle "kotitallille" kuvaamaan Iida-Mariaa ja hänen ratsastettavaansa, Minut-ruunaa, olisi itsessään jo käynyt saunasta. Pellolla maatessa hiki virtasi, enkä edes tahdo kuvitella kuinka kuuma ratsastajalla oli. Niinpä emme viihtyneetkään pellolla pitkään, mutta muutaman kuvan sain kuin sainkin ikuistettua tältä reissulta lyhyestä ajasta huolimatta.



















perjantai 6. heinäkuuta 2012

Odotusta studiossa


Edellisessä postauksessa olleiden kuvien ottamisen jälkeen pakenimme verenimijöitä studion seinien suojiin leikkimään valoilla ja vähän tuulikoneellakin, mikä ainakin mallille oli kuumassa studiossa varsinainen pelastaja. Itsehän saan joka kerta tuulikoneen edessä malleilusta flunssa, mutta Satu toivottavasti säästyi siltä.

Yhteenvetona tästä kuvauspäivästä voisin sanoa, että on kohtalaisen raskasta suorittaa teoriassa kahdet eri kuvaukset järjestelemisineen ja kuvaussetin pystyttämisineen, mutta ehdottomasti vaivan arvoista. Studioon mentäessä Satu oli jo kameran edessä melkein kuin kotonaan, joten ohjaaminen (ja sitä myöten kuvaaminen) oli mukavan mutkatonta. Metsässä olin jo ehtinyt vahvistaa omat visioni päässäni ja olin studion pystyttämisen jälkeen jo niin väsynyt, etten jaksanut alkaa säätämään mitään ylimääräistä. Tämä ei itseni kohdalla ole ollenkaan huono asia.

Vielä kerran kiitokset mallille upeasta poseerauksesta ja hauskasta iltapäivästä! Näitä kuvia oli oikeasti ilo kuvata ja tehdä.





keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Odotusta metsässä


Odotusajan kuvat ovat yksi niistä kuvaryhmistä, joita katselen mielelläni, mutta olen ottanut hyvin vähän. Minusta on ihanaa, että raskaana olevat naiset haluavat nykyisin entistä useammin ikuistaa odotusaikansa kuvien muodossa, sillä onhan se loppujenlopuksi aika ainutlaatuista ja lyhytaikaista.

Jokainen on varmasti kuullut sanonnan, jonka mukaan nainen on kauneimmillaan ollessaan raskaana. Täytyy myöntää, että kuvaamani naiset ovat kyseisessä olotilassa suorastaan hehkuneet. Niin myös tämän postauksen kuvissa poseeraava Satu. Kuvasimme kerralla kaksi setti, ensimmäisen metsässä itikoiden ruokana ja toisen saunan olosuhteita imitoivassa studiossa (studiosetistä mahdollisesti kuvia myöhemmin). Mallille annan täydet pisteet kisakestävyydestä, sillä minulta meinasi pettää kunto kesken jo hyvän aikaa ennen Satua.

Halusin ehdottomasti ottaa nämä kuvat minun henkilökohtaisessa satumetsässäni, sillä en ole tänä kesänä päässyt siellä kuvaamaan kertaakaan ja se on kuvauspaikkana niin mainio, että olisi häpeällistä olla käyttämättä sitä.Mikäpä olisikaan parempi paikka ottaa tällaisia kuvia kuin mieltä rauhoittava, kuvankaunis metsä? Lisäksi mallin valitsema valkoinen mekko suorastaan huusi päästä pienelle metsäretkelle.

Kiitos Satu hyvästä seurasta ja rennoista kuvauksista, sekä onnea ja iloa loppuodotukseen!



tiistai 3. heinäkuuta 2012

Estevalmennuskuvia

Kävin kuvailemassa kaverin valmennusta tässä pari päivää sitten ja poikkeuksellisesti ajattelin laittaa hevoskuvia tännekin. Oli mukavaa vaihtelua kuvailla välillä ihan rennosti kentän reunalla auringon paisteessa ilman minkäänlaisia suorituspaineita tai odotuksia. Lisäbonuksena vielä nähdä kauniita hevosia siinä samalla ja jälkeenpäin kahvitella ihanan ystävän kanssa ja höpötellä turhanpäiväisiä.

Tällaisia hetkiä yksinkertaisesti tarvitaan elämässä.