Odotusta studiossa

Edellisessä postauksessa olleiden kuvien ottamisen jälkeen pakenimme verenimijöitä studion seinien suojiin leikkimään valoilla ja vähän tuulikoneellakin, mikä ainakin mallille oli kuumassa studiossa varsinainen pelastaja. Itsehän saan joka kerta tuulikoneen edessä malleilusta flunssa, mutta Satu toivottavasti säästyi siltä.

Yhteenvetona tästä kuvauspäivästä voisin sanoa, että on kohtalaisen raskasta suorittaa teoriassa kahdet eri kuvaukset järjestelemisineen ja kuvaussetin pystyttämisineen, mutta ehdottomasti vaivan arvoista. Studioon mentäessä Satu oli jo kameran edessä melkein kuin kotonaan, joten ohjaaminen (ja sitä myöten kuvaaminen) oli mukavan mutkatonta. Metsässä olin jo ehtinyt vahvistaa omat visioni päässäni ja olin studion pystyttämisen jälkeen jo niin väsynyt, etten jaksanut alkaa säätämään mitään ylimääräistä. Tämä ei itseni kohdalla ole ollenkaan huono asia.

Vielä kerran kiitokset mallille upeasta poseerauksesta ja hauskasta iltapäivästä! Näitä kuvia oli oikeasti ilo kuvata ja tehdä.