sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Aikamatkailua osa II: 50s


Piipahdettuani kasarin puolella, innostuin sen verran tästä aikamatkailun jännittävästä maailmasta, että päätin aloittaa pienen sarjan. Saa nähdä minne asti tässä pääsen ja missä ajassa, mutta projektejahan on aina hyvä olla muutama takataskussa polttelemassa. Muuten elämä kävisi liian tylsäksi.

Nyt aikakone vei viisikymmentäluvulle kellohameiden maailmaan. Ihana Annika punasi huulensa ja tanssahteli minulle hieman studiovalojen räiskeessä, 50-luvun hengessä.

Nykyään kovasti päätään nostanut "pinup"-tyyli on varmasti yksi niistä ensimmäisistä asioista, mitkä tuosta ajanjaksosta tulee mieleen. Myös rock 'n roll, sekä tietenkin Elvis kuuluvat samaan laatikkoon. Koulunpenkiltä minulle on jäänyt mieleen, että Kekkosesta tuli 50-luvun loppupuolella (googlen tarkistus kertoi 1956) presidentti ja että Helsingin olympialaiset kisattiin 1952. Tiesittekö, että myös ensimmäiset Formula 1 -kisat ajettiin 50-luvulla ja myöhemmin samalla vuosikymmenellä Sputnik (ensimmäinen sateliitti) laukaistiin avaruuteen?

Olipas hauskaa virkistää omaa muistiaan ja jumpata aivojaan tällaisen pienen tehtävän kanssa. Pitäisi varmaan useamminkin rasittaa aivojaan. No, kuvauksissa ei hirmuisesti tarvinnut sitä tehdä, sillä Annikalla on homma hallussa ja tyyli sisäistettynä. Minun tehtäväkseni jäi oikeastaan vain laittaa studio pystyyn ja painaa kameran nappia. Iisiä ja leppoisaa kuvailua. Assarina hääri Minna L, joka ansiokkaasti taisteli savukoneen kanssa.

Seuraavakin aikamatkakuvasarja on jo kuvattu, mutta laiskana en ole sitä vielä valmiiksi tehnyt. Tulossa se on kuitenkin. Stay tuned.

Loppuun vielä Osmoa (Pulkkinen -sarjasta, jos joku ei tiedä) lainaten: "Pistä Elvistä tulemaan. Kovaa."




lauantai 21. syyskuuta 2013

Love is like a song


"Our love is like a song
That we can sing together
Sometimes we get it wrong
It really doesn't matter
There's nothing else so true
As the melody in you
Just knowing that you're there
Just knowing we belong
Our love is like a song"


Annika ja Allan tulivat tänään moikkaamaan minua studiolle kuvausten merkeissä. Studiomme vieressä on kaunis kukkapelto (joka muuten ei ole yhtään niin kaunis kun siellä pitää kävellä), jonne ehdottomasti halusin tämän ihastuttavan pariskunnan viedä pussailemaan. Yltiöromanttista, tiedän, mutta joskus näinkin.

Sitäpaitsi rakkaushan on ihana asia. Se on suuri rikkaus, jos rinnalla on joku sellainen ihminen, joka välittää, kannustaa, tukee ja ymmärtää. Ja en voi tarpeeksi korostaa tuota viimeisintä sanaa. Sitähän se rakkaus vaatii, ymmärrystä. On hirvittävän helppo pitää jostain kauniista/komeasta ihmisestä sen hetken, mutta sitten kun siihen ihmiseen tutustuu oikeasti, saattaa se ymmärrys olla välillä vähän kortilla kun niitä ylläreitä aina tulee. Jotkut suurempia, jotkut pienempiä.

Minähän toki en ole ehkä se parhain mahdollinen puhumaan kyseisestä aiheesta, mutta puolustaudun sananvapaudella. Annikalla ja Allanilla olisi aiheesta varmasti paljonkin sanottavaa. Näillä kahdella tuntui kemiat pelaavan yhteen paremmin kuin hyvin ja heidän kuvaamisensa oli helppoa ja mutkatonta. Kauheasti ei tarvinnut kehottaa pussailemaan. Se onnistui ihan luonnostaan. Oli myös ihanaa nähdä Annikaa pitkästä aikaa ja päästä vähän vaihtamaan kuulumisia ihan livenä.

Kuvauksista itsestään ei ole mitään ihmeellistä sanottavaa. Mallit ja kuvaaja mutapeltoon pönöttämään ja kamera laulamaan, siinä se. Taas kerran oli mukavaa ja leppoisaa, huolimatta jäniksestä, joka melkein säikäytti meidät hengiltä. Lopuksi otettiin vielä Annikasta pari yksittäiskuvaa. Kiitoksia Annikalle ja Allanille mukavasta päivästä, sekä lahjapussista, joka todella tuli tarpeeseen.

Mitä muuten tuumaatte, häiritseekö tuo logo kuvien reunassa silmää?





perjantai 20. syyskuuta 2013

Toiveita?

Nyt kun tässä alkaa taas päästä kirjoittelun vauhtiin, eikä just tälle istumalle ole mitän kuvia näytille asetettavaksi, ajattelin kysäistä teiltä, rakkaat lukijani, mitä haluaisitte lukea? Haluaisitteko jotain toivepostausta tai kysymyspostausta? Vai horisenko vaan omiani niinkuin yleensäkin?

Pistäkäähän ehdotuksia ja ajatuksia kommenttikentään. Areena on teidän. (Oheiskuvituksena bts-kuva eräistä häistä. Kuvaajana Iida V..)


Puskakuvaaja

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Mitä äidit edellä...

"I hate myself for loving you"
~Joan Jett~

...sitä tyttäret perässä!

Näin ainakin näissä kuvauksissa kun minulle rustattiin kasarilookki naamaan ja kammattiin tukkakin teemaan, sekä kiskaistiin mutsin vanha kasarirotsi päälle. Olihan mukana kuvassa myös Fannyn mutsin kasarivyö! Minulle tuli fiilis, että olen ehdottomasti ollut teini väärällä vuosikymmenellä. Nahkaa, nahkaa, nahkaa, niittejä, lisää nahkaa, isosti tukkaa. Olisin saattanut olla elementissäni.

Tuota takkia minä rakastan. Onhan se vanha ja kulunut ja vähän rähjäinen (niinkuin omistajansakin), mutta se on silti yksi lempivaatteistani. Eipä ole tullut hirveästi muita takkeja pidettyä arkena tai edes juhlissa viime vuosina. Paitsi talvella tietysti. Olen sen verran prinsessa ja mukavuudenhaluinen, että rotsi käy pakkasella turhan viileäksi. Eikä silleen hyvällä tavalla. Mutsi ei näyttänyt kauhean ilahtuneelta kun sen takki päätyi minun päälleni (kiitos mummi!). Minä taas odottelen jännityksellä mitä kaikkea hauskaa tuolta maalin alta paljastuu. Olen julma lapsi.

Tämä viikko ei ole ollut minulle mitenkään se maailman paras viikko ja hampaita on saanut kiristellä jo moneen otteeseen. Olen kuulemma loman tarpeessa. (NO SHIT!) Enpä siis kauhean kauaa jäänyt ihmettelemään kun eräät kuvaukset peruuntuivat ja Minnalla sattui olemaan sopivasti aikaa tulla fiksaamaan mun tukka ja kampaamaan mun naama. Studiolle oli rynnättävä tekemään jotain turhaa ja typerää. Teki muuten hyvää. Suosittelen ajottaista hulluttelua lämpimästi stressinlievennykseen ihan kaikille.

Ensiavuksi tähän syksyapatiaan ja syvävitutukseen ajattelin todella pitää sunnuntaina sellaisen päivän, etten tee tasan yhtään mitään. Mut löytää sieltä patjan ja peiton välistä, ellen ole hakemassa itselleni pizzaa. Vielä kun olisi läppäri jolta voisi katsella elokuvia sängyssä maaten niin suunnitelma olisi ihan täydellinen. Sitä odotellessa...

Ohessa olevista kuvista vielä sen verran, että kuvat napsi Fanny, käsittelyn hoidin itse ja asiallisesta lookista vastasi Hiushuone41/Minna. Meillä onkin Minnan kanssa suunnitteilla taas uusi projekti perjantaille. Maltan tuskin odottaa!

Vinkiksi muuten näihin aikakausikuviin sanottakoon, että ne asusteet ihan todella tekee sen kuvan. Aina parempi jos vaatteet, tai edes osa niistä on todella peräisin kyseiseltä aikakaudelta, tai ainakin totuudenmukaisesti jäljittelevät aikaansa, jo ihan sen fiiliksen ja eläytymisen takiakin. On paljon helpompaa olla kasarirokkimimmi oikeassa, kuluneessa ja jumalattoman painavassa rotsissa kuin uutuuttaan kiiltävässä henkkamaukan halppistekonahkalirutakissa.


Koska nahkahousut.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Haaveilua ja kissa

Tässä päiväni ratoksi olen haaveillut unelmalomasta. Tajusin, etten oikeasti kaipaa aurinkorantoja tai kaupunkien vilinää. Tulisin todella onnelliseksi yhdestä sellaisesta päivästä, jolloin ei tarvitsisi nousta sängystä lainkaan. Olisi ihanaa olla piilossa peiton alla maailmalta yksi päivä kaikessa rauhassa ja mieluiten jossain muualla kuin eläintarhani keskellä. En myöskään todellakaan pistäisi pahakseni, jos siellä patjan ja peiton välissä ei tarvitsisi piilotella yksin, mutta kaikkeahan ei tunnetusti voi saada.

Yleensä aina kun lähden jonnekin "lomalle", minulla on kamera mukana. Aina on joku projekti. Tai sitten muutenvain hässäkkää. Minun pitäisi varmaan vaan oppia jättämään se kamera kotiin joskus. En vain osaa. Ehdin tuossa jo harkita varaavani hotellihuoneen jostain, vaikka omasta kotikaupungista. Sekin voisi käydä lomasta vaikka tuntuukin äkkiseltään rahan tuhlaukselta. Nyt vain tuntuu siltä, että vaikka puuhastelu ja häsääminen onkin mukavaa, olisi kivaa olla tekemättä yhtään mitään. Samaan aikaan pyörittelen ajatusta läppärin hankkimisesta, että voisin tehdä kuvia myös ollessani pois kotoa. Oh well... Pilkuistaan ei taida päästä eroon vaikka kuinka hankaisi.

Ja sitten arkisempii asioihin, pois haavemaailmasta. Uusi juttu elämässäni, joita en ole täällä blogissani vielä maininnut on uusi pikkuinen kissani, Jedi. Se onkin yksi suurimmista syistä minun loman kaipuuseeni. Kakara kun on nyt erittäin vaativassa ja villissä iässä. Jedi on kertakaikkiaan hurmaava kissa. Se on rasittavuuteen asti herttainen, seurallinen ja utelias. Luonnollisesti myös kovapäinen. Jedi on juuri sitä mitä halusinkin ja muukin lauma näyttäisi siitä tykkäävän. Killikin jopa leikkii ja painii pennun kanssa vaikkei se ole koskaan ennen muiden kissojen kanssa leikkinyt. Kissavanhukseen on tullut uutta eloa ja energiaa. Nyt alkaa olla tämän lauman pääluku niinsanotusti täynnä. Ohessa luonnollisesti pikkupörriäisestä muutama kuva.




Killi ja pikkuruinen Jedi

Rustailin myös jonkinsortin logontyngän itselleni. Katsotaan kauanko jaksan sitä kuviini iskeä vai muistanko koko asiaa sitten kun kuvia teen. Jostain syystä minun muistini tuntuu dramaattisesti huonontuneen viimeaikoina. Ei aavistustakaan mistä moinen johtuu. Toivottavasti kyse on jostain ohimenevästä stressi-ilmiöstä. Ei ole nimittäin hauskaa unohdella ihan arkipäiväisiä asioita, saati sitten oikeasti tärkeitä juttuja. Ehkä olen vain tullut vanhaksi?




lauantai 14. syyskuuta 2013

Syksyistä


Joka ikinen syksy mietin, että olisi niiiiiiiiin kiva kuvata jotain värikkäitä "lehtikuvia" ja sitten kateudesta vihreänä katselen muiden teoksia kun itse en vain ole saanut aikaiseksi. Tänä vuonna kohtalo puuttui peliin ja Minna L laittoi minulle viestiä facessa että oli nähnyt jossain pihassa kauniin punaisen vaahteran. Ja siitähän se ajatus sitten lähti. Tiimi kasaan, kamat autoon ja metsästämään jotain sellaista vaahteraa joka ei ole kenenkään pihassa ja jossa on lehdet tarpeeksi alhaalla. Sopivan löydyttyä (mukavasti lenkkipolun varrelta, että ihmisillä on jotain viihdettä arkisessa elämässään) alettiin liimailla lehtiä Minnan iholle. Olihan siinä lenkkeilijöille ihmettelemistä.


Vaikka rakastankin suunnattomasti lämpöä, minusta on helpotus, että kesä loppuu. Pidän vihreästä, mutta syksyn väreissä on jotain taianomaista. Syksyssä ei myöskään ole sitä samaa "pakko tehdä sitä ja tätä" -fiilistä kuin kesässä. Tänä kesänä en tainnut tehdä oikeastaan mitään niistä asioista mitä keväällä suunnittelin tekeväni. En istunut frendien kanssa terassilla tai käynyt Linnanmäellä. Se oli silti hyvä kesä. Kävinhän sentään purjehtimassa.

Syksy on tuonut elämääni paljon uusia asioita. Kuten jo aiemmin mainitsin, aloitin opiskelut vihdoin ja viimein. Tämä viikonloppu on taas kulunut koulunpenkillä, enkä voisi olla onnellisempi. Imen itseeni kaiken mahdollisen tiedon ja nautin suuresti ammattitaitoisten opettajien kuuntelemisesta. Minusta tuntuu, että taidan olla jonkinsortin "tietonarkkari". Koulu on myös sytyttänyt minun sielussani suurtakin suuremman palon yrittäjyyttä kohtaan, enkä tiedä pystyykö sitä sammuttamaan enää. Onhan se ajatus kytenyt jo kauan, mutta nyt se on roihautettu ihan kunnolla liekkeihin. Asiaa ei auta lainkaan, että olen jo saanut kannustusta tehdä jatkossa yrittäjyyteen liittyvät koulutyöt omaa henkilökohtaista päämäärini ajatellen. Tilaisuudesta on varmaan otettava kiinni silloin kun se heitetään naamalle.


Uusista kujeista pitääkin mainita, että olen aloittanut yhteistyön parturi-kampaamo Hiushuone 41:sen kanssa. Muutamat kuvaukset ollaan jo yhdessä puuhasteltu, enkä voisi mitenkään olla tyytyväisempi. Huippuhauskaa, luovaa ja taitavaa sakkia kertakaikkiaan. Näissäkin kuvauksissa hiusten ja meikin creditit menee kyseiseen osoitteeseen. On mahtavaa löytää tueksi ja avuksi samanhenkisiä ihmisiä, jotka todella haluaa tehdä luovaa työtä ja panostaa siihen täysillä. Voin lämpimästi suositella, sillä myös oma lettini on ollut jo Minnan käsittelyssä.

Loppuun vielä muutama kuva päivän setistä, sekä suuren suuret kiitokset jälleen kerran tiimille. Yksin en pystyisi tähän. Olette korvaamattoman tärkeitä. Kiitos.

Malli: Minna L
MUA & hiukset: Hiushuone41/Minna
Assari: Fanny




perjantai 13. syyskuuta 2013

Unesta napattu


Joskus saan inspiraation kuviin unista. Silloin halu kuvan toteuttamiseen on todella suuri, suorastaan pakonomaninen. Kesällä (vai koskahan se oli, en muista enää) näin unta, jossa minun eräs kuvaajaystäväni otti minusta kuvia. Konsepti oli sellainen, että minulla oli valkoinen mekko päällä, punainen tukka ja minut oli kiedottu piikkilankaan. Olen yrittänyt miettiä pääni puhki mitä kummaa tällainen uni voi merkitä, mutten ole keksinyt vastausta, eikä minun ehkä tarvitsekaan.

Kuvata tämä idea kuitenkin täytyi, ja koska keksin huomattavasti itseäni paremmin tähän tarkoitukseen sopivan mallin, pääsin itse kameran taakse. Olin aivan innoissani kun kuvauspäivä koitti, vaikka jouduinkin juoksemaan pää kolmantena jalkana, jotta sain aikataulut pitämään edes suunnilleen (ei ne tietenkään pitäneet, mutta yritys oli kova). Hyvällä tiimillä saatiin kumminkin kuvaukset suoritettua jouhevasti.



Nämä kuvat ovat olleet minulle hyvin terapeuttisia. Olen purkanut mielestäni näitä tehdessä suunnilleen koko ajatus- ja tunneskaalan kannesta kanteen ja vähän niiden ylikin. Elämänmuutosten myötä mieleen on pyrkinyt muistoja, jotka herättävät tunteita. Suurinosa on ollut positiivisia, mutta myös niitä ikäviäkin juttuja. Niille jälkimmäisenä mainituille päätin ottaa purkukanavan myös tästä setistä. Kyllä helpotti. Tämä setti toimi myös hyvänä harjoituksena sille, miten paljon värimaailmalla, mallin asennolla ja yksityiskohdilla voi vaikuttaa kuvan tunnelmaan. Olosuhteet kun jokaisessa kuvassa ovat olleet tismalleen samat.

"Mä astun harhaan taivaan tieltä
jonnekin pimeään, mut viedään sinne,
missä ei ees tarvitse nimeään."
~Joku raja - PMMP~

Kiitokset huippuhyvälle tiimille onnistuneista kuvauksista! Keksitään taas pian lisää konnuuksia.

Malli: Minna L.
MUA ja hiukset: Hiushuone41/Henni (FACEBOOK)
Assistentti: Iida V.