tiistai 12. kesäkuuta 2012

Vanhaa Tuskaa



Se on taas se aika vuodesta... Tuska lähestyy ja allekirjoittanut itkee verta kun ei pääse hiippailemaan synkeän joukon jatkoksi. Viime kesänäkin jäi kekkerit välistä. Koska olen ehkä hivenen masokistinen luonne, kaivoin esille vanhoja Tuska -kuvia vuosilta 2009 ja 2010. Loistoreissuja. Minun mittapuulla oikeanlaista festarielämää on se, että festarikaupunkiin siirrytään lentokoneella, välimatkat kuljetaan kaupungin sisällä taksilla ja yöt nukutaan hotellissa. Kyllä, olen mukavuudenhaluinen.

Hienot vaatteet ja epämukavat kengät kuuluvat olennaisena osana kyseisten festareiden nautintoa ja olisi aivan sairaan mahtavaa päästä joskus kamera kaulalla hiippailemaan yleisön joukkoon räiskimään kuvia upeista ihmisistä, jotka ovat panostaneet ulkonäköönsä täysillä. Ehkä tämäkin haave joskus toteutuu. Itsekään en toki ole poikkeus säännöstä vaatteiden suhteen, vaan tottakai jokaiselle päivälle pitää olla oma asukokonaisuus ja jatkobileisiin vielä omansa. Ah, miten ihanaa turhamaisuutta.

Ja vielä kaikkien muiden rannalle ruikuttamaan jäävien riemuksi kuluvan vuoden Tuska -mainosbiisi...






Villat ja pvc ei ole kauhean hyvä yhdistelmä kesähelteellä, mutta kyllä se silti ihan toimiva setti oli....

Immortalin keikalla oli fiilikset kohdillaan.

Välillä vähän sivistynyttä liituraitaa

Kukkuu!

Sunnuntailookki
Punatukkainen ripsihirviö nauttimassa siideriä. Taisin tuon viikonlopun aikana kumota noita neljä.

Paikalla oli porukkaa ihan Australiasta asti. <3


Tässä siis pieni ahdistuksenpurkamiskohtaus blogimuodossa. Vääntäkäähän lukijat veistä haavassa ja paljastakaa ketkä kaikki ovat menossa Tuskaan tänä vuonna?

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Taikoja Tylypahkassa

Öisellä retkellä Tylypahkan käytävillä.


Hyvä mielikuvitus on ihana asia. Voit viedä itsesi mielessäsi minne tahansa, koska tahansa. Voit olla kuka tahansa tai millainen tahansa. Ei ole olemassa aikaa tai paikkaa, eikä kukaan voi viedä sinulta asioita, joita säilöt pääsi sisällä. Joskus se tosin on myös pirunmoinen riesa. Juurikin edellämainituista syistä.

Minun mielikuvitukseni on todella vikkelää sorttia. Se luo hyvinkin eläväisiä kuvia minun katseltavakseni sellaisella nopeudella, etten aina ehdi sitä pysäyttää vaikka tahtoisin. Läheisimmät ystäväni ovat useinkin saaneet viihdettä tämän asian tiimoilta, etenkin silloin kun päähäni pälkähtää  kuvia asioista, ihmisistä tai tilanteista joita en välttämättä juuri sillä hetkellä olisi pääni sisälle halunnut. Valokuvauksen kannalta tämä on kuitenkin hyvä asia, sillä pystyn luomaan kuvan valmiiksi päässäni jo hyvän aikaa ennen kuvan ottamista.

Johtuen mielikuvitusmaailmastani, uppoudun erittäin mieluusti kirjojen maailmaan. Ahmin dekkareita, elämänkertoja, fantasiaa, historiallista kirjallisuutta, oikeastaan mitä vain. Rakkain kaikista lukukokemuksistani on kuitenkin, ylläri ylläri, Harry Potter -sarja. Siihen maailmaan uppoan enemmän kuin mielelläni kerta toisensa jälkeen. J.K. Rowling on onnistunut luomaan minulle (ja lukemattomille muillekin) erinomaisesti soveltuvan rinnakkaistodellisuuden, jonne paeta.

Olenkin usein leikitellyt ajatuksella Tylypahkassa oleskelusta. Millainen olisin, mihin tupaan kuuluisin, mistä aineista pitäisin jne. Olisin ehdottomasti Luihunen. Pitäisin erityisesti taikaeläinten hoidosta, muodonmuutoksista ja taikajuomista. Inhokkiaineeni olisi todennäköisesti riimut, joita lähdin opiskelemaan vain siksi, koska paras ystäväni (joka todennäköisesti olisi eri tuvasta kuin minä) valitsi ne lukujärjestykseensä. Lempiopettajani olisi ehdottomasti professori Kalkaros, johon olisin (siis olen) korviani myöten ihastunut ja jonka tunneilla suorastaan loistaisin (tai ainakin yrittäisin). Minusta olisi ihanaa hiippailla öisin salaa kirjastoon kiellettyjen kirjojen osastolle etsimään kyseenalaista tietoa ja pakoilla Voroa, jonka kissa Norriska kerta kerran jälkeen yllättäisi pahanteosta. Huispausjoukkueessa pelaisin pitäjänä ja olisin äärimmäisen ylpeä kilpaluudastani (jonka olisin nimennyt ja jolle juttelisin silloin kun muut eivät kuule).

Voi kuinka usein teenkään pieniä mielikuvitusmatkoja Tylypahkan maisemiin ja voi kuinka paljon niistä nautinkaan. Meillä jokaisella pitäisi olla oma henkilökohtainen Tylypahka. Paikka jossa todellisuus ei ole este onnellisuudelle. Todellisessa elämässä ongelmia ei voi hävittää taikasauvan heilautuksella, kivi ei muutu maagisesti leiväksi, etkä saa katuharjaa lennättämään sinua kaupunkien yllä vaikka kuinka haluaisit, mutta omassa päässäsi, omissa mielikuvituksissasi tämä kaikki on totta. Hyvä mielikuvistus mahdollistaa hetkellisen levon.

Ylläolevassa kuvassa minä olen Tylypahkassa. Tarinan kuvan takaa saatte keksiä itse. Mistä mahdankaan olla tulossa ja minne menossa? Inspiraation tämän kuvan toteuttamiseen sain itseasiassa niinkin arkisesta asiasta kuin tekstiviestikeskustelusta. Homma oli sinetöity siinä vaiheessa kun löysin kuvassa olevan asun kirpputorilta kuin kohtalon oikusta konsanaan. Pakkohan se oli ostaa, kun hintaakin oli vain vaivaiset 4 euroa. Jossu suostui tulemaan kanssani hengailemaan studiolle ja toimimaan omien sanojensa mukaan kaukolaukaisimena. Kiitos tästä hänelle. Taustan tekeminen tuotti jonkin verran päänvaivaa. Jokainen elementti kun piti luoda tyhjästä, enkä ole tässä toiminnassa vielä hirmuisen harjaantunut. Tämä olikin siis oikein tervetullutta harjoitusta.

Infoa kuvasta:

Kuva: Jossu "the kaukolaukaisin"
Valot: minä
Malli: minä
Edit: minä

Herkkuja


Innostuin hieman kaverin valmistujaisissa poistumaan omalta mukavuusalueeltani ja kokeilemaan herkullisten tarjoiluiden kuvaamista. Se olikin yllättävän lystiä. 

Valmistujaiset itsessän olivat erittäin mukavat ja lämminhenkiset. Herkkuja oli tarjolla vaikka kuinka ja varmasti jokainen vieras sai vatsansa täyteen suussasulavia antimia. Kiitokset ja onnittelut artesaaniksi valmistuneelle Mainalle, sekä taustajoukoille mukavasta päivästä!













sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Tequila Superstars



Pääsin tässä joku aika sitten kuvailemaan keskisuomalaista Tequila Superstars -bändiä. Minulla on ollut autiomaatausta koneella odottamassa sopivaa hetkeä ja poikien kuvaukset toivat täydellisen tilaisuuden käyttää tämä kuva hyödyksi.

Toiseen kuvaan halusin käyttää ideaa jota olin kuollakseni halunnut päästä kokeilemaan. Hei, ihan oikeasti, kukapa ei olisi joskus toivonut voivansa laittaa jonkun miehen (tai naisen) pulloon ja säilöä hyllyllä ihailtavana?! Ongelmaksi tähän kuvaan muodostui se, etten ole koskaan kuvannut lasia aikaisemmin. Onnekseni kuitenkin Jussi, jolla on kyseisen elementin kuvaamisesta enemmän kokemusta, suostui tulemaan avukseni. Kiitoksia kovasti Jussille!

Kuvaukset sujuivat kaikenkaikkiaan rattoisissa merkeissä. Jäin jopa siihen käsitykseen, että muillakin oli mukavaa, eikä pelkästään minulla. Tässä pari linkkiä Tequila Superstarsien biiseihin:

Hells Angels
Nordic Nightmare
My heart will go on (cover with Krisu)
 



Infoa kuvista:

Kuvat: minä
Mallit: Lauri Leppänen, Olli Salo, Valtteri Ylimäki ja Jaakko Rahkonen
Edit: minä

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Pimeä ja valoisa puoli

This is who I am...


Joku onkin jo saattanut huomata, että olen ollut aika hiljaista tyttöä viimeaikoina. Tämä johtuu siitä, että minulla on ollut niin kiire, etten ole ehtinyt edes ajatella mitään ja oman nimenkin muistaminen on ollut vaikeaa. Pahoittelen suuresti, että tästä ovat läheiseni välillisesti joutuneet kärsimään. Anteeksi ettei minulla ole ollut aikaa/voimia viettää aikaa teidän kanssanne tai huomioida teitä niin paljon kuin olisin tahtonut.
Tässä on nyt monta rautaa tulessa yhtäaikaa ja olenkin yrittänyt takoa niin paljon ja niin hyvin kuin vain suinkin kykenen. Toivon, että tämä kaikki tuo myös tulosta ja että voin  kertoa niistä tuloksista teillekin. Toivottavasti jopa pian.

Näinä iltoina kun olen puuhastellut yksin koneeni ääressä editoiden hikipäässä kuvia ja katsellessani toiselta ruudulta Housea (I think I'm in love <3 ), olen miettinyt paljon kaikenlaista. Kaikessa on aina kaksi puolta, se valoisa, mutta myös se pimeä puoli. Vaikka olenkin innoissani ja äärimmäisen onnellinen minulle annetuista mahdollisuuksista, tiedän että se varjo seuraa väistämättä perässä.  Mitä enemmän olet valmis tekemään unelmiesi eteen töitä, sitä vähemmän sinulla on sosiaalista elämää. Tästä seuraa väistämättä se, että ihmiset katoavat ympäriltäsi ja uusien, tiiviiden suhteiden luominen on vaikeaa. Minun on hyvin vaikeaa kuvitella, että joku esimerkiksi voisi asua kanssani. Silloin kun olen kotona enkä esimerkiksi kuvaamassa, tallilla tai koirien kanssa jossain, istun tässä koneella ja näpyttelen photaria yöhön asti. Olen siis varsinaista vaimoainesta.

Sinänsä karua, kuinka kovan hinnan omista tavoitteistaan ja haaveistaan joutuu mahdollisesti maksamaan, mutta vielä karumpaa on se, että olen sen valmis tekemään. Asiaa helpottanee, että tiedän niiden tärkeimpien ihmisten ymmärtävän ja pysyvän niinsanotusti linjoilla vaikka olenkin tätä nykyä melko kuivaa seuraa. Jokainen lähipiirini jäsen on takuulla jo sataan kertaan kyllästynyt minun puuduttaviin selityksiini valokuvauksen maailmasta. (Ai mitenniin minulla ei ole elämää?) Pahoitteluni siitä.

Mutta ei huolta. Olen ennenkin kääntänyt maailmat ympäri. Voin siis tehdä sen uudestaan. Se vaati viimeksikin paljon, mutta antoi enemmän. Ilman niitä uhrauksia, olisin jäänyt tuleen makaamaan. En olisi päässyt tähän, enkä olisi saanut eteeni näitä haasteita. Pimeässäkin on siis valoisa puoli, vaikkei sitä sokeuden hetkellä välttämättä näekään. Se silti on siellä. Jossain. Odottamassa.


Ylläoleva kuva otettiin eräiden kuvausten testikuvana. Nämä kuvaukset olivat juurikin niitä hetkiä, joiden takia jokaikinen työtunti valokuvauksen eteen on kannattanut uhrata. Kauniita ja ihania ihmisiä, paljon iloa, huonoja vitsejä ja onnistumisia kameran edessä, sekä sen takana. Kiitoksia kaikille mukana olleille. Olette varsinaisia helmiä. Otetaanhan uusiksi heti kun tilaisuus tulee.

Infoa kuvasta:

Kuva: Annika
Malli: minä
Edit: minä
Valot: minä

Loppuun vielä teemabiisi, tavallaan:


Synttärikuva



Ystävälläni Jossulla oli tässä hiljattain syntymäpäivä ja siitä inspiroituneena hän ehdotti, että ottaisin hänestä synttärikuvan. Onnistuuhan se kun  niin nätisti pyydetään.

Pienten vaikeuksien jälkeen saatiin kuin saatiikiin muffinssi pysymään kasassa ja kynttilätkin siinä päällä. Seuraavaa kertaa varten tiedänkin sitten varata hammastikkuja mukaan, jos pitää liittää jotain ylimääräisiä osia leivoksiin tai kakkuihin kuvia varten... Jossu ja Hannu luonnollisesti hoitivat homman kotiin yhtä hienosti kuin aina ennenkin.

Infoa kuvasta:

Kuva: minä
Mallit: Jossu ja Hannu
Edit: minä

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Musiikkia sormille

"Play me"


Kuten olen aikaisemminkin sanonut, musiikki on yksi suurimmista muusistani. Se on myös paras liittolaiseni ja apurini. Silloin kun mikään musiikki ei maistu, asiat ovat todella huonosti. Saatan sujuvasti hypähtää musiikkia kuunnellassani ääripäästä toiseen, joten voitte varmaan kuvitella miltä soittolistani näyttää. Se on sillisalaattia pahimmasta päästä. Kaikkea löytyy iskelmistä black metaliin.

Myöskin muusikoiden työvälineillä on minulle suuri merkitys, vaikken itse mitään osaa soittaakaan. Jos saisin valita minkä tahansa soittimen mitä osaisin soittaa, se olisi ehdottomasti harppu, mutta siitä huolimatta kitara on soitinsuosikeistani ykkösenä. Miksikö? En tiedä, se vain on upea soitin. Yksi maailman seksikkäimmistä asioista on mies soittamassa kitaraa. Sormien kulku kielillä on suorastaan hypnoottista katseltavaa. Hyvää soitantaa voisin katsella tuntikausia.

Näistä mietteistä päästäänkin sitten varsinaiseen asiaan, eli yllä olevaan kuvaan. Koska kitara on kaunis esine ja naisen vartalo on kaunis asia, näiden kahden elementin yhdistäminen kuvaksi tuntui hyvältä idealta. Siispä tein Jossusta kitaran. Tämäkin oli puhtaasti terapiakuva muiden projektien välissä ja samalla harjoitus tulevia kuvia varten. Olisin päässyt tämän kanssa huomattavasti helpommalla kun olisin vain yksinkertaisesti piirtänyt kielet, mutta ei. Olin jästipää ja irrottelin kielet kitarasta muiden osien mukana. Sangen puuduttavaa puurtamista, mutta samalla, ah, niin tyhjentävää.

Infoa kuvasta:

Kuva: minä
Edit: minä
Malli: Jossu

Kuvankäsittelymusiikkina toimi tänään The Overtones - Gambling Man. Minulla on ikävä tapa loopata yhtä biisiä uudestaan ja uudestaan editoidessani. Silloin kun en asunut yksin käytin tästä syystä aina kuulokkeita, mutta nykyään vain tyynesti luukutan kajareista samaa kipaletta tunnista toiseen ja teen todennäköisesti naapurini hulluiksi.