lauantai 2. kesäkuuta 2012

Pimeä ja valoisa puoli

This is who I am...


Joku onkin jo saattanut huomata, että olen ollut aika hiljaista tyttöä viimeaikoina. Tämä johtuu siitä, että minulla on ollut niin kiire, etten ole ehtinyt edes ajatella mitään ja oman nimenkin muistaminen on ollut vaikeaa. Pahoittelen suuresti, että tästä ovat läheiseni välillisesti joutuneet kärsimään. Anteeksi ettei minulla ole ollut aikaa/voimia viettää aikaa teidän kanssanne tai huomioida teitä niin paljon kuin olisin tahtonut.
Tässä on nyt monta rautaa tulessa yhtäaikaa ja olenkin yrittänyt takoa niin paljon ja niin hyvin kuin vain suinkin kykenen. Toivon, että tämä kaikki tuo myös tulosta ja että voin  kertoa niistä tuloksista teillekin. Toivottavasti jopa pian.

Näinä iltoina kun olen puuhastellut yksin koneeni ääressä editoiden hikipäässä kuvia ja katsellessani toiselta ruudulta Housea (I think I'm in love <3 ), olen miettinyt paljon kaikenlaista. Kaikessa on aina kaksi puolta, se valoisa, mutta myös se pimeä puoli. Vaikka olenkin innoissani ja äärimmäisen onnellinen minulle annetuista mahdollisuuksista, tiedän että se varjo seuraa väistämättä perässä.  Mitä enemmän olet valmis tekemään unelmiesi eteen töitä, sitä vähemmän sinulla on sosiaalista elämää. Tästä seuraa väistämättä se, että ihmiset katoavat ympäriltäsi ja uusien, tiiviiden suhteiden luominen on vaikeaa. Minun on hyvin vaikeaa kuvitella, että joku esimerkiksi voisi asua kanssani. Silloin kun olen kotona enkä esimerkiksi kuvaamassa, tallilla tai koirien kanssa jossain, istun tässä koneella ja näpyttelen photaria yöhön asti. Olen siis varsinaista vaimoainesta.

Sinänsä karua, kuinka kovan hinnan omista tavoitteistaan ja haaveistaan joutuu mahdollisesti maksamaan, mutta vielä karumpaa on se, että olen sen valmis tekemään. Asiaa helpottanee, että tiedän niiden tärkeimpien ihmisten ymmärtävän ja pysyvän niinsanotusti linjoilla vaikka olenkin tätä nykyä melko kuivaa seuraa. Jokainen lähipiirini jäsen on takuulla jo sataan kertaan kyllästynyt minun puuduttaviin selityksiini valokuvauksen maailmasta. (Ai mitenniin minulla ei ole elämää?) Pahoitteluni siitä.

Mutta ei huolta. Olen ennenkin kääntänyt maailmat ympäri. Voin siis tehdä sen uudestaan. Se vaati viimeksikin paljon, mutta antoi enemmän. Ilman niitä uhrauksia, olisin jäänyt tuleen makaamaan. En olisi päässyt tähän, enkä olisi saanut eteeni näitä haasteita. Pimeässäkin on siis valoisa puoli, vaikkei sitä sokeuden hetkellä välttämättä näekään. Se silti on siellä. Jossain. Odottamassa.


Ylläoleva kuva otettiin eräiden kuvausten testikuvana. Nämä kuvaukset olivat juurikin niitä hetkiä, joiden takia jokaikinen työtunti valokuvauksen eteen on kannattanut uhrata. Kauniita ja ihania ihmisiä, paljon iloa, huonoja vitsejä ja onnistumisia kameran edessä, sekä sen takana. Kiitoksia kaikille mukana olleille. Olette varsinaisia helmiä. Otetaanhan uusiksi heti kun tilaisuus tulee.

Infoa kuvasta:

Kuva: Annika
Malli: minä
Edit: minä
Valot: minä

Loppuun vielä teemabiisi, tavallaan:


6 kommenttia:

  1. No Juha justiin valitti että jos mä en oo ottamassa jossain kuvia niin sitte mä näpyttelen koneella :DD mutta meillä toki yleensä lapsetki on mukana kuvaamisissa yms, toki ei aina.. Mutta tämä on melkeen jo koko perheen juttu!

    Tuo on tosi kaunis kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellasta se vähän tuppaa olemaan. Vaatii hieman kompromisseja ja huumoria tuo elo valokuvauksen (ja/tai hevostelun/koirailun) harrastajan kanssa. =D

      Poista
  2. Mulla on practical ja perhokalastus suurimpina osina mun maailmassani, luojan kiitos olen löytänyt naisen, joka suhtautuu samalla intohimolla molempiin asioihin. Meillä molemmilla on vielä kuvaus ja niiden ruutujen muokkaus myöskin intohimona, vaikka olemmekin vielä aloittelijoita. Meidän ei tarvitse vaatia toisiltamme aikaa, jos toinen on sitomassa ottiperhoa, tai editoimassa kuvaa. Nainen ei ihmettele, jos pistän vyölle asekotelon ja harjoittelen tähtäyspisteen saantia seinään mahdollisimman nopeasti.

    Sinulle varmasti löytyy toinen puolisko, joka ymmärtää kuvaamisen ja sen, että editoit sitä kuvaa ilta/yömyöhään. Ehkä pahempi visio on se, että hän tulee tekemään sitä samaa vielä vähän pidempään, kuin sinä. ;) Joten kannattaa olla varovainen, siitä mitä toivoo. Pus ja hali.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pasi. =)

      Sitä päivää odotellessa (vaiko pelätessä?), että tähän palapeliin loksahtaa osat kohdilleen.

      Pus ja hali sinne myös!

      Poista