sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Taikoja Tylypahkassa

Öisellä retkellä Tylypahkan käytävillä.


Hyvä mielikuvitus on ihana asia. Voit viedä itsesi mielessäsi minne tahansa, koska tahansa. Voit olla kuka tahansa tai millainen tahansa. Ei ole olemassa aikaa tai paikkaa, eikä kukaan voi viedä sinulta asioita, joita säilöt pääsi sisällä. Joskus se tosin on myös pirunmoinen riesa. Juurikin edellämainituista syistä.

Minun mielikuvitukseni on todella vikkelää sorttia. Se luo hyvinkin eläväisiä kuvia minun katseltavakseni sellaisella nopeudella, etten aina ehdi sitä pysäyttää vaikka tahtoisin. Läheisimmät ystäväni ovat useinkin saaneet viihdettä tämän asian tiimoilta, etenkin silloin kun päähäni pälkähtää  kuvia asioista, ihmisistä tai tilanteista joita en välttämättä juuri sillä hetkellä olisi pääni sisälle halunnut. Valokuvauksen kannalta tämä on kuitenkin hyvä asia, sillä pystyn luomaan kuvan valmiiksi päässäni jo hyvän aikaa ennen kuvan ottamista.

Johtuen mielikuvitusmaailmastani, uppoudun erittäin mieluusti kirjojen maailmaan. Ahmin dekkareita, elämänkertoja, fantasiaa, historiallista kirjallisuutta, oikeastaan mitä vain. Rakkain kaikista lukukokemuksistani on kuitenkin, ylläri ylläri, Harry Potter -sarja. Siihen maailmaan uppoan enemmän kuin mielelläni kerta toisensa jälkeen. J.K. Rowling on onnistunut luomaan minulle (ja lukemattomille muillekin) erinomaisesti soveltuvan rinnakkaistodellisuuden, jonne paeta.

Olenkin usein leikitellyt ajatuksella Tylypahkassa oleskelusta. Millainen olisin, mihin tupaan kuuluisin, mistä aineista pitäisin jne. Olisin ehdottomasti Luihunen. Pitäisin erityisesti taikaeläinten hoidosta, muodonmuutoksista ja taikajuomista. Inhokkiaineeni olisi todennäköisesti riimut, joita lähdin opiskelemaan vain siksi, koska paras ystäväni (joka todennäköisesti olisi eri tuvasta kuin minä) valitsi ne lukujärjestykseensä. Lempiopettajani olisi ehdottomasti professori Kalkaros, johon olisin (siis olen) korviani myöten ihastunut ja jonka tunneilla suorastaan loistaisin (tai ainakin yrittäisin). Minusta olisi ihanaa hiippailla öisin salaa kirjastoon kiellettyjen kirjojen osastolle etsimään kyseenalaista tietoa ja pakoilla Voroa, jonka kissa Norriska kerta kerran jälkeen yllättäisi pahanteosta. Huispausjoukkueessa pelaisin pitäjänä ja olisin äärimmäisen ylpeä kilpaluudastani (jonka olisin nimennyt ja jolle juttelisin silloin kun muut eivät kuule).

Voi kuinka usein teenkään pieniä mielikuvitusmatkoja Tylypahkan maisemiin ja voi kuinka paljon niistä nautinkaan. Meillä jokaisella pitäisi olla oma henkilökohtainen Tylypahka. Paikka jossa todellisuus ei ole este onnellisuudelle. Todellisessa elämässä ongelmia ei voi hävittää taikasauvan heilautuksella, kivi ei muutu maagisesti leiväksi, etkä saa katuharjaa lennättämään sinua kaupunkien yllä vaikka kuinka haluaisit, mutta omassa päässäsi, omissa mielikuvituksissasi tämä kaikki on totta. Hyvä mielikuvistus mahdollistaa hetkellisen levon.

Ylläolevassa kuvassa minä olen Tylypahkassa. Tarinan kuvan takaa saatte keksiä itse. Mistä mahdankaan olla tulossa ja minne menossa? Inspiraation tämän kuvan toteuttamiseen sain itseasiassa niinkin arkisesta asiasta kuin tekstiviestikeskustelusta. Homma oli sinetöity siinä vaiheessa kun löysin kuvassa olevan asun kirpputorilta kuin kohtalon oikusta konsanaan. Pakkohan se oli ostaa, kun hintaakin oli vain vaivaiset 4 euroa. Jossu suostui tulemaan kanssani hengailemaan studiolle ja toimimaan omien sanojensa mukaan kaukolaukaisimena. Kiitos tästä hänelle. Taustan tekeminen tuotti jonkin verran päänvaivaa. Jokainen elementti kun piti luoda tyhjästä, enkä ole tässä toiminnassa vielä hirmuisen harjaantunut. Tämä olikin siis oikein tervetullutta harjoitusta.

Infoa kuvasta:

Kuva: Jossu "the kaukolaukaisin"
Valot: minä
Malli: minä
Edit: minä

3 kommenttia: