sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

R.I.P.

Viime päivät ovat olleet täynnä vihaa, tuskaa ja kuolemaa, maailmanlaajuisesti. Oslon pommi-isku ja Utöyan saaren joukkoteurastus ovat taasen osoitus ihmisen pahuudesta. Olen puhtaasti sitä mieltä, ettei sillä ole mitään väliä mitä kansakuntaa edustamme, kyse on vain ja ainoastaan ihmisen sisällä kytevästä pahasta. Täytyy oikeasti olla pahasti vinksahtanut että kykenee suorittamaan tuollaisen hirvittävän verilöylyn. Pisteet täytyy kyllä antaa siitä, että tällä kertaa tyypillä oli pokkaa jäädä vastaamaan teoistaan. Yleensä nämä ihmiskunnan sankareiksi itseään nimittävät niittaavat itsensä loppumetreillä. Tosin mikään ei korvaa näitä menetettyjä ihmishenkiä, sitä läheisten tuskaa, jonka yksi ihminen on aiheuttanut. Sellaista rangaistusta ei olekaan millä tuollainen teko hyvitetään.

Osanonttoni kaikille niille jotka näissä hirvittävissä tapauksissa menettivät läheisensä.

Muuallakin liian nuori elämä on päättynyt. Amy Winehouse liittyi 27-kerhoon. Yksi lahjakas laulaja on jälleen poissa. Aivan liian aikaisin. Tässäkin tapauksessa kulminoituu yhteiskunnan mädät kohdat. Kukaan ei ole turvassa niin sanotuilta pahoilta teiltä. Aivan sama oletko tavallinen tallaaja vai rikas ja kuuluisa, ongelmat ovat olemassa. Julkisuuden tuomat paineet ja skandaaleja janoava yleisö ei varmasti ainakaan auta niitä, jotka hairahtuvat polulta.

R.I.P. Amy


 


Tällaisia yllättäviä kuolemia on vain niin kovin vaikea käsittää. Tuntuu uskomattomalta, että joku voi yhtäkkiä päättää teurastaa niin paljon ihmisiä kuin vain suinkin ehtii tai että yhtäkkiä 27 vuotias nuori nainen löytyy kuolleena. Tällaista ei vain saisi päästä tapahtumaan. Nämä uutiset vetävät yksinkertaisesti sanattomaksi. Pistää miettimään, onko tässä maailmassa enää mitään hyvää?

2 kommenttia:

  1. Niin kauan, kun tuollaiset uutiset vetää sanattomaksi, maailmassa on selvästikin jotain hyvää. Sitten, kun niihin turtuu eikä enää hetkauta...sitten on peli menetetty.

    VastaaPoista