Ystävyys on asia josta ei varmasti voi puhua liikaa. Se on kultaakin kalliimpi aarre jonka eheyttävät voimat ovat suurempia kuin mikään magiikka. Olen viettänyt ystävyysviikonlopun Minnan kanssa. Meillä on takana pitkä yhteinen historia alkaen neljänneltä luokalta. Vaikka elämä välillä kuljettanut meitä kauaskin toisistamme ja vuosia meni hyvin vähällä yhteydenpidolla, samaan kahvipöytään istahtaminen tuntuu joka kerta siltä, kuin aikaa ei olisi kulunut lainkaan. Ajan kulumisen huomaa vain silmien ympärille tulleista juonteista ja siitä, että krapula kestää kaksi päivää.
Näihin viikonloppuihin sisältyy aina paljon puhetta ja naurua. Riippumatta siitä millaisia kriisejä meillä on meneillään, nämä tapaamiset tekevät aina hyvää. Ystävyys antaa voimaa ja uskoa silloin kun sitä ei itse pysty itsestään löytämään. Minulla on ollut viimepäivinä hieman eksynyt olo, mutta nyt minusta tuntuu taas paremmalta. Minna sai valettua minuun hieman lisää uskoa siihen, että asiat järjestyy parhainpäin kunhan en stressaa asioita niin paljon.
Lauantaina vietimme Minnan kanssa hyvin koomaisen studiosession illan jo hämärtyessä. Voin vannoa, etten enää koskaan raahaa ahteriani studiolle krapulassa, ainakaan niin, että minun pitäisi tehdäkin siellä jotain. Melkolailla "auto modella" meni valojen laitto ja kun tarpeeksi rukoili korkeampia voimia (ja piti kameraa juuri oikeassa kulmassa), kenkkuileva lähetinkin suostui toimimaan lähes moitteitta. Normaalisti kuvaussessiot meidän studiolla ovat kovinkin äänekkäitä, mutta tällä kertaa sulkimen ääni ja ajoittainen puhaltelu olivat suurimmat metelin lähteet. Olosuhteisiin nähden olen lopputuloksiin ihan tyytyväinen, vaikkakin varsinainen "pääkuva" jäikin seuraavaan kertaan. Huolimatta kuvaajan heikosta hapesta, Minna näyttää kuitenkin yhtä upealta kuin aina.
Kiitokset Minnalle huippukivasta viikonlopusta. Pitänee taas pian raahautua Päijät-Hämeeseen katsomaan miltä siellä näyttää.
Kuinka muuten otat porukkaa malleiksi? Olis kiva saada joskus mahdollisuus saada itsestään muutaman persoonallisen valokuvan. Mulla on kauan jo ollut haave moisesta, mutta en ole uskaltanut/ehtinyt harkita sitä vakavissani vielä. Sun kuvat on niin hienoja :)
VastaaPoistaHei!
PoistaKannattaa rohkeasti laittaa meiliä tulemaan niin keskustellaan asiasta. =)
Pitkästä aikaa pääsin oikein pällistelemään ajatuksella näitä sun kuvia. Mitä on tapahtunut, kun nyt tuntuu monella kuvaajalla olevan ylikäsittely meneillään? Oon ihmetelly parin muunkin kuvaajan ns. Muoviseksi muokkaamia kuvia.
VastaaPoistaKuvat jotenki raskaita kattoa, ku muokkaa rajusti ja näkyvästi.. Tietenki munki asenteessa voi olla vikaa, ku meillä koulussa ruoskittiin heti, jos kuva ei enää ollu luonnollinen. Juuri kasvojen käsittelystä sai meillä koulussa heti kynsilleen. Ei saanut olla liian siloiteltu, mutta sitten taas ei liian terävöitykään. Tiettyjä kohtia meilläkin siloiteltiin, sitten taas vastaavasti jotain kohtaa kasvoista terävöitiin.
Sun viimeaikaiset kuvat on ehkä kasvoista liian siloiteltuja minun makuun. Tietenkin kokeilemalla vaan voi oppiakkin asioita! Joskus voi ehkä innostua vähän liikaakin. Itse pidin entisestä tyylistäsi ja olinkin hieman yllättynyt näistä muutamasta uusimmasta kuvasta. Edelleen kuvat on ihan mahtavia, mutta nyt lyö ehkä ihon käsittely vähän yli.
Kiitos kovasti kommentista Taru. =)
PoistaTässä nyt treenaillaan uusia ulottuvuuksia ja minulla on paha tapa treenaillessa innostua liikaa, mutta minulle se on paras tie oppimiseen. Varmasti kaikkia treenijuttuja ei tarvitsisi julkaista, mutta silloin ei myöskään saisi tällaista arvokasta palautetta.
Tuskin minun omat hupiprojektini koskaan tulevat olemaan kovin realistisia, muttaehkä tässä hiljalleen oppii paremmaksi tässä tekemisessä.
Treenaaminen on aina loistavaa! Ja tuo on niin totta, että jos ei julkaise sitä mihinkään, niin ei voi saada palautettakaan! Varsinkin, jos tekee yksikseen hommia :)
PoistaVoin kertoa, että ittelläki lähteny koulussa pari kertaa käsistä itsenäisillä kuvankäsittelytunneilla. Monta kertaa sai alottaa alusta, kun ope tuli paikalle :D