tiistai 15. maaliskuuta 2011

Great Bernina's Gille Giljunen

Äitini englanninkääpiö(/hyypiö)terrieri, Gille, on varmasti maailman iloisin ja huolettomin olento. Sille koko elämä on yhtä juhlaa. Bileet on niinsanotusti koko ajan käynnissä. Mitä enemmän yleisöä ja osallistujia, sen parempi. Tämän koiran idioottimaisen onnellista olemista ei horjuta mikään. Se ei pelkää mitään, eikä muutenkaan anna pikkuasioiden häiritä sielunelämäänsä. Sen puuhia seuraillessa olen joskus miettinyt, että olisi mahtavaa olla pieni englanninhyypiöterrieri.

Kuvauskohteena Gille on haastava. Se on paikallaan ainoastaan silloin kun se nukkuu, eikä aina silloinkaan. Tämä yksilö myös sattuu olemaan samaa kokoluokkaa marsun kanssa ja vauhtia on yhtä paljon kuin gepardissa, joten tarkennus ja tähtäys ylipäänsä tuottaa joka kerta päänvaivaa. Mitään muuta vikaa Gillessä ei sitten olekaan.

Gille



Gille leikkimässä Harun kanssa



4 kommenttia:

  1. Ai säkin olet huomannut ton ongelman liikkuvan englanninhyypiöterrierin kuvaamisessa. :D
    Olin tosin aikeissa houkutella sua kuvaamaan ensi kesänä jotain Ansan juoksukisoja, koska luulen siltikin että onnistumisprosentti miljoonaa vieheen perässä juoksevan Supersonic-Ansan kuvaamisessa on sulla isompi..

    VastaaPoista
  2. Otan mieluusti tämän haasteen vastaan. Onnistumisprosenttia en uskalla veikata kylläkään. =D

    VastaaPoista
  3. Tuo jackrusselinterrieri on rotuna hyvin vastaavanlainen sitten luonteeltaan kuin tämä tumma kaveri... Hyperaktiivista porukkaa! Yllätyin oikein kuinka vaikea voi olla kuvata noin pientä otusta kun se oikein innostuu.

    Huikea tuo viimeinen kuva!

    VastaaPoista
  4. Olen itse tullut siihen päätelmään, että mitä pienempi kohde, sen hankalampi kuvattava. Tästä voimmekin sitten tehdä johtopäätöksen, ettei minusta koskaan tule hyönteiskuvaajaa. =D

    Vaikeinta näiden pienten kanssa on niiden nopeat ja ennalta arvaamattomat käännökset. Ei meinaa kuvaaja pysyä mukana. ^^

    VastaaPoista