Niin. Sitähän tämä on, joka ainoa päivä. Selviytymistaistelua maailmaa ja itseään vastaan. Aina on jotain mikä kalvaa mieltä tai muuten vain hankaloittaa elämää. Jos kaikki on näennäisesti hyvin, jokin on huonosti jossain missä sitä ei pysty näkemään. Onnellisuuden hetkissä tai kun jokin asia menee hyvin, kolkuttaa väistämättä takaraivossa se pieni varoitus, joka kertoo, että kohta jysähtää, ei tämä kauaa kestä. Ikävä kyllä useimmiten se ääni on oikeassa.
Tässä maailmassa pitäisi olla kaunis, rikas, menestyvä ja muutenkin täydellinen, eikä sekään riittäisi. Pitäisi pyrkiä aina parempaan. Käsitys onnellisuudesta on vääristynyt. Sitä haetaan rahasta, materiasta, päihteistä tai toisten ihmisten kautta. Kukaan ei pysty tekemään toista ihmistä onnelliseksi, eikä kukaan tee sinua onnelliseksi. Mikä sitten tekee ihmisen onnelliseksi? Jaa-a, siinä vasta kysymys. Loppujenlopuksi onnellisuutta on kaiketi olla tyytyväinen itseensä ja omiin valintoihinsa, sekä tekemisiinsä. Ehkä voisi sanoa, että onnellisuus on sisäistä rauhaa. Se taitaakin sitten olla tässä maailmassa se kaikkein vaikein asia saavuttaa.
Minun taisteluni ovat maailman mittapuulla pieniä, mutta yksilötasolla, minulle, ne tuntuvat joskus ylivoimaisen raskailta. Vaikka elämäni onkin nyt asettunut hetkeksi suhteellisen seesteiseen uomaan, tunnen myrskyn tulevan. Haistan tuulen, teidäthän? Edessäni on valintoja, jotka minun on jossain vaiheessa pakko tehdä. Päällimmäiset ja näkyvät asiat koskevat luonnollisesti rahaa ja sen puutetta. Minulla on suunnitelmia asioiden helpottamiseksi, muttei vielä rohkeutta tehdä ratkaisuja. Mistä sen rohkeuden saa? Mistä sen tietää, mikä on oikein? Miksi minun mieleni jarruttaa minua? Kysymyksiä, joihin ei varmasti ole vastausta. Nämä ovat kuitenkin niitä helpoimpia ongelmia ratkaista. Niihin muihin minulla ei ole suunnitelmaa, ratkaisumallia tai selviytymisstrategiaa.
Öisin mietin usein maailman kulkua. Yöt ovat minun aikaani. Silloin kun muut nukkuvat, minä elän. Tai oikeastaan minun mieleni elää. Haaveet ja painajaiset sekottuvat toisiinsa täydentäen asioita kokonaisuuksisksi tai hajottaen niitä kappaleiksi. Viimeaikoina olen valvonut paljon öisin koska ajatukseni eivät suostu pysähtymään, eivätkä anna minun levätä. Pimeässä taistelen itseäni vastaan ja itseni puolesta loputonta taistelua, jossa ei takuulla ole voittajia. Näistä kamppailuista tosin yleensä syntyy parhaat ideat, niin kuviin, teksteihin, kuin seuraavaan päiväänkin, siis silloin kun niitä ideoita tulee. Nyt kuitenkin tahtoisin vain nukkua, ilman unia ja valveille havahduttavia ajatuksia. Levätä. Kaipaan hetkellistä unohdusta. Mistä sen löytää?
Tässä maailmassa pitäisi olla kaunis, rikas, menestyvä ja muutenkin täydellinen, eikä sekään riittäisi. Pitäisi pyrkiä aina parempaan. Käsitys onnellisuudesta on vääristynyt. Sitä haetaan rahasta, materiasta, päihteistä tai toisten ihmisten kautta. Kukaan ei pysty tekemään toista ihmistä onnelliseksi, eikä kukaan tee sinua onnelliseksi. Mikä sitten tekee ihmisen onnelliseksi? Jaa-a, siinä vasta kysymys. Loppujenlopuksi onnellisuutta on kaiketi olla tyytyväinen itseensä ja omiin valintoihinsa, sekä tekemisiinsä. Ehkä voisi sanoa, että onnellisuus on sisäistä rauhaa. Se taitaakin sitten olla tässä maailmassa se kaikkein vaikein asia saavuttaa.
Minun taisteluni ovat maailman mittapuulla pieniä, mutta yksilötasolla, minulle, ne tuntuvat joskus ylivoimaisen raskailta. Vaikka elämäni onkin nyt asettunut hetkeksi suhteellisen seesteiseen uomaan, tunnen myrskyn tulevan. Haistan tuulen, teidäthän? Edessäni on valintoja, jotka minun on jossain vaiheessa pakko tehdä. Päällimmäiset ja näkyvät asiat koskevat luonnollisesti rahaa ja sen puutetta. Minulla on suunnitelmia asioiden helpottamiseksi, muttei vielä rohkeutta tehdä ratkaisuja. Mistä sen rohkeuden saa? Mistä sen tietää, mikä on oikein? Miksi minun mieleni jarruttaa minua? Kysymyksiä, joihin ei varmasti ole vastausta. Nämä ovat kuitenkin niitä helpoimpia ongelmia ratkaista. Niihin muihin minulla ei ole suunnitelmaa, ratkaisumallia tai selviytymisstrategiaa.
Öisin mietin usein maailman kulkua. Yöt ovat minun aikaani. Silloin kun muut nukkuvat, minä elän. Tai oikeastaan minun mieleni elää. Haaveet ja painajaiset sekottuvat toisiinsa täydentäen asioita kokonaisuuksisksi tai hajottaen niitä kappaleiksi. Viimeaikoina olen valvonut paljon öisin koska ajatukseni eivät suostu pysähtymään, eivätkä anna minun levätä. Pimeässä taistelen itseäni vastaan ja itseni puolesta loputonta taistelua, jossa ei takuulla ole voittajia. Näistä kamppailuista tosin yleensä syntyy parhaat ideat, niin kuviin, teksteihin, kuin seuraavaan päiväänkin, siis silloin kun niitä ideoita tulee. Nyt kuitenkin tahtoisin vain nukkua, ilman unia ja valveille havahduttavia ajatuksia. Levätä. Kaipaan hetkellistä unohdusta. Mistä sen löytää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti