lauantai 7. toukokuuta 2011

Epäreilu elämä

Olen miettinyt tänään paljon sitä, miksi elämä kohtelee meitä niin eriarvoisesti. Vai onko kyse vain näkemyseroista? Kaikista meistä varmasti joskus tuntuu siltä, ettei ole saanut yhtä paljon nallekarkkeja kuin joku toinen, mutta joskus se todella on näin. Miksi jotkut saavat kantaakseen niin paljon enemmän ikäviä asioita kuin toiset?

Tuntuu pahalta seurata vierestä, kun niin monella läheisellä on huolia ja murheita. Osalla jopa todella suuria ja raskaita. Pahinta on, ettei voi tehdä mitään auttaakseen vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi. Tunnen itseni ajoittain todella turhaksi ja riittämättömäksi näiden asioiden edessä.

Oman elämäni epäonnet ja murheet ovat (onneksi) kovin pieniä, joskaan niitä "lottovoittojakaan" ei ole näkynyt viimeaikoina. Minä en myöskään toivo itselleni paljoa, mutta silti tuntuu, että toivon aina liikaa. Tänäänkin toivoin vain yhtä asiaa, joka olisi ollut kovin pieni maailman mittapuulla, mutta minulle suurta. Luonnollisesti toiveeni ei täyttynyt tänäänkään. Ehkä joskus, kuka tietää.

No, elämä on...

Toivotan kaikille niille, jotka kamppailevat vaikeiden asioiden ja raskaiden päätöksien kanssa, voimia ja sinnikkyyttä. Niille, jotka ovat minulle läheisiä, haluan kertoa, että olette ajatuksissani.

1 kommentti:

  1. Jos miettii, että elämän epäreiluus olisi vain näkemys ero, niin onko ihmisten kärsimyksen tunne vain filosofiaa, vai onko se aito tunne. En jaa näkemystä käsityserosta. Jaa käsityksen sinisilmäisyydestä.
    http://etsinta2014.blogaaja.fi

    VastaaPoista