maanantai 16. syyskuuta 2013

Haaveilua ja kissa

Tässä päiväni ratoksi olen haaveillut unelmalomasta. Tajusin, etten oikeasti kaipaa aurinkorantoja tai kaupunkien vilinää. Tulisin todella onnelliseksi yhdestä sellaisesta päivästä, jolloin ei tarvitsisi nousta sängystä lainkaan. Olisi ihanaa olla piilossa peiton alla maailmalta yksi päivä kaikessa rauhassa ja mieluiten jossain muualla kuin eläintarhani keskellä. En myöskään todellakaan pistäisi pahakseni, jos siellä patjan ja peiton välissä ei tarvitsisi piilotella yksin, mutta kaikkeahan ei tunnetusti voi saada.

Yleensä aina kun lähden jonnekin "lomalle", minulla on kamera mukana. Aina on joku projekti. Tai sitten muutenvain hässäkkää. Minun pitäisi varmaan vaan oppia jättämään se kamera kotiin joskus. En vain osaa. Ehdin tuossa jo harkita varaavani hotellihuoneen jostain, vaikka omasta kotikaupungista. Sekin voisi käydä lomasta vaikka tuntuukin äkkiseltään rahan tuhlaukselta. Nyt vain tuntuu siltä, että vaikka puuhastelu ja häsääminen onkin mukavaa, olisi kivaa olla tekemättä yhtään mitään. Samaan aikaan pyörittelen ajatusta läppärin hankkimisesta, että voisin tehdä kuvia myös ollessani pois kotoa. Oh well... Pilkuistaan ei taida päästä eroon vaikka kuinka hankaisi.

Ja sitten arkisempii asioihin, pois haavemaailmasta. Uusi juttu elämässäni, joita en ole täällä blogissani vielä maininnut on uusi pikkuinen kissani, Jedi. Se onkin yksi suurimmista syistä minun loman kaipuuseeni. Kakara kun on nyt erittäin vaativassa ja villissä iässä. Jedi on kertakaikkiaan hurmaava kissa. Se on rasittavuuteen asti herttainen, seurallinen ja utelias. Luonnollisesti myös kovapäinen. Jedi on juuri sitä mitä halusinkin ja muukin lauma näyttäisi siitä tykkäävän. Killikin jopa leikkii ja painii pennun kanssa vaikkei se ole koskaan ennen muiden kissojen kanssa leikkinyt. Kissavanhukseen on tullut uutta eloa ja energiaa. Nyt alkaa olla tämän lauman pääluku niinsanotusti täynnä. Ohessa luonnollisesti pikkupörriäisestä muutama kuva.




Killi ja pikkuruinen Jedi

Rustailin myös jonkinsortin logontyngän itselleni. Katsotaan kauanko jaksan sitä kuviini iskeä vai muistanko koko asiaa sitten kun kuvia teen. Jostain syystä minun muistini tuntuu dramaattisesti huonontuneen viimeaikoina. Ei aavistustakaan mistä moinen johtuu. Toivottavasti kyse on jostain ohimenevästä stressi-ilmiöstä. Ei ole nimittäin hauskaa unohdella ihan arkipäiväisiä asioita, saati sitten oikeasti tärkeitä juttuja. Ehkä olen vain tullut vanhaksi?




9 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Se on kyllä aivan ihana. Suurimman osan aikaa. =D

      Poista
  2. Ihana otus tuo Jedi! Ja nuo kuvat siitä, wau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tuollaista söpöläistä on helppo kuvata.

      Poista
  3. ääääääk, ei auttanu mun kissakuumeeseen tää postaus! Miten suloinen voi toinen olla?

    Ja mä oon huomannu myös, että muisti alkanu prakaileen. Ei vaan muista enää kaikkee :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä voin lainata sitä hetkeksi niin kissakuume varmasti kaikkoaa hetkeksi. Tämä kakaravaihe on meinaan raivostuttava. =D

      Poista
  4. Aivan hirvittävän ihana veijari! Tykkään kamalasti sun valkoista valkoisella -kuvista, onnistut niissä aina todella hyvin, vaikka ei ole mikään helpoin rasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. En tiedä miksi, mutta minun on jostain syystä aina ollut helppo kuvata valkoisia kohteita. Epäilen sen johtuvan siitä, että hevoseni on valkoinen. Tullut kuvattua siis paljon valkoista kohdetta. =D

      Poista